Okei, yritetäänpä nyt kirjottaa jotaki järkevää. Talon miehet on nukkumassa, joten ehkä saisin jotaki aikaanki. Tai ehkä en.. Järkeväähän tietenki olis, viime yön perusteella, että painuisin itsekin nukkuun, enkä täälä pyöris, ja koittais keksiä jotaki järkevää.
Nuoremman hampaitten tehtailu jatkuu, tällä kertaa vuorossa etuhampaat. Molemmat. Yöt on katkonaisia, ja päivälläki itkettää. Silti tuntuu, ettei se ole samalla tavalla maailmanloppu ittelle ennää, mitä se oli esikoisen kohdalla. Taitaa vanhemman uhma olla kymmenen kertaa pahempi, tuohon kitinään verrattuna.
No mitä muuta järkevää meille kuuluu? Tai mulle? Älytön ahistus siitä, että vajaan parin kuukauden päästä loppuu äippäloma, ja minusta tulee laiska. Laiska siis joittenki ihmisten silmissä, koska haluan mielummin olla kotona lasten kanssa, kuin mennä töihin. Tottakai, niin pitkään kun se on taloudellisesti mahdollista pojat on kotihoidossa. Tuntuu hirveältä ajatella, että A lähtis parin kk päästä hoitoon, sehän on niin pieni vielä.... Enkä nyt siis pidä niitä äitejä hirviöinä, jotka vie lapsensa hoitoon, ja menee töihin äitiysloman päätyttyä! En tosiaan. Mutta minun juttu se ei ole. Kyllä niitä töitä ehtii tehdä ihan varmasti, mutta lapset kasvaa, ei ne ole ikusesti pieniä.
Ärsyttää muuten ihan älyttömästi ihmiset, jotka ei arvosta kotiäitiyttä yhtään. Sehän kun ei ole virallisesti mikään ammatti. Joo, eihän se ole samanlaista mitä vaikka kaupan tätin työ on, postisetän, tai jonkun juristin. Tässä ammatissa ei tehdä 8h työpäiviä, aloteta aamulla 9, ja lopeteta kun kello lyö 17.00, ja ajeta kotiin. Tässä työssä ollaan työpaikalla 24/7, ei pietetä sairaslomaa, saati kesälomaa. Palkka on ihan hanurista. Harvemmin niitä vapaapäiviäkään on. Mutta eihän tätä työksi voi laskea. Ugh.
Mitä muuta? Halu siitä, että tekisin välillä jotaki muutakin. Ristiriidassa edellisen kans, vai mitä? Ois ihana päästä matkustaan jonnekkin tosi kauas. Johonkin tosi isoon paikkaan. New York, Pariisi.. :) Ehkä sitten joskus, kun pojat on isoja.....
Tai entä jos repäsisin, ja hakisin siihen Iholla -ohjelmaan? Siihen kun haettiin uusia, verbaalisesti lahjakkaita naisia. Ainiin, en ole kovin lahjakas verbaalisesti. Eikä minun elämä ole niin jännää, että siitä sais monta jaksoa ohjelmaa. Noh, taidan tyytyä pysymään täällä sohvan puolella.
Haaveita siitä, mikä minusta sitten joskus isona tulee. Ois ihana pystyä tekemään töitä kotona. Lapset sais tulla koulusta kotiin, ja äiti olis vastassa - ei tarvis tulla tyhjään taloon. Mikä se semmonen ammatti on? Kertokaa mulle. Taitaa jäädä haaveksi.
Voih, kello on jo paljon.. Kohta täytys herätä An syötöle. Ja tästä kirjotuksesta tuli yks sekametelisoppa. Mutta sainpa ainaki yhden korvan kuunteleen, mitä mulla oli asiaa. Paljon ristiriitasia juttuja. Ehkä niistä joskus tulee selvempiä.. No tulipa tänneki kirjotettua jotaki järkevää. Vai olikohan tämä nyt sitä järkevää? Kirjotin kuitenki. Nyt painun nukkumaan. Toivottavasti pojat haluaa nukkua aamulla pitkään.
Dämn. Tämä järkevä unohti laittaa An maitopullon valmiiksi. Niin, seki vielä. Pullolapsi, eikä imetyksessä. Koska niitä paskamutsi palkintoja jaellaan?
Täytynee vielä se pullo laittaa. Ja muistaa ottaa makkariin vaippa. Ja varatutti.....
Koo
ps. Se kolmonenki pyörii päässä koko ajan... Pitäskö vai ei.
Ei näitten kirjotusten jälkeen missään mielin järkevää, mutta takokaa se minun päähän.
