Something to think about

Heippa kaikille!

Huh, onpas viime postauksesta vierähtänytkin aikaa. Voisin heitellä tähän liudan erinäisiä, radiohiljaisuuteen johtaneita syitä (gradu ja muutoinkin jäätävä opiskelutahti, uusi työ, arjen aikataulutusongelmat...), mutta sen sijaan haluan ensinäkin kiittää teitä, jotka olette edelleen käyneet täällä kurkkimassa, vaikka postaustahti onkin hiipunut. Se merkkaa ihan mielettömän paljon meille, ja tuntuu korvaamattoman kivalle! Toisekseen haluan kertoilla teille vähän juttuja, joita Koon kanssa ollaan tämän blogin tulevaisuuden suhteen mietitty.

Tämän blogin perusidea ja ajatus tätä perustettaessa oli se, että lähinnä päiviteltäisiin Riikan kanssa kuulumisia toisillemme. Molemmille sekä valokuvaus että kirjoittaminen ovat rakkaita harrastuksia, joten blogi tuntui oivalta ja jopa jännittävältäkin ratkaisulta. :) Tarkoituksella ei mainostettu blogiamme missään, mutta pikkuhiljaa saimmekin lukijoita ja kävijöitä, mikä oli mielettömän kiva yllätys. Ei oltu koskaan edes yritetty kategorisoida blogiamme mihinkään, lähinnä tämä on sisällöltään kaiketi vastannut lifestyle-blogia, sillä alusta asti haluttiin nimenomaan kirjoittaa meidän arjesta, satoi tai paistoi. Blogi oli ikäänkuin ystäväkirja, päiväkirja toisillemme. Jossain vaiheessa heitettiin ilmoille ajatus, että ehkä kaksi näin erilaista elämää ja arkea saattaisi kiinnostaa muitakin - ja yllätykseksemme kiinnostikin. 

Kuten elämään ja arkeen kuuluu, jokainen päivä on erilainen. Tapahtuu ehkä jotain, mistä ei haluakaan kirjoittaa. Ja sitten ei enää halua kirjoittaa ollenkaan, koska ei tiedä miten kirjoittaisi niin, ettei tulisi kirjoittaneeksi kuitenkin siitä, mistä ei halua kirjoittaa. Alkaa tulla paine siitä, ettei ole kirjoittanut viikkoon, kohta kahteen. Lukijat odottavat. Menee kolmas viikko eikä tekstiä synny edelleenkään. En ehdi, ei minulle ole tapahtunut mitään mielenkiintoista, en viitsi kirjoittaa mitään, en voi näin pitkän hiljaisuuden jälkeen kirjoittaa näin turhaa postausta. Äh.

Pari viikkoa sitten juteltiin Riikan kanssa ensimmäistä kertaa koskaan blogin tulevaisuudesta. Kumpikin oli toisesta tietämättään mietiskellyt ihan samoja asioita, ärsyyntynyt omasta saamattomuudesta blogin suhteen, pohtinut haluaako toinen enää jatkaa, haluanko itsekään. Yksimielisesti päädyttiin siihen ratkaisuun, ettei todellakaan olla valmiita luopumaan tästä mistään hinnasta! ♥ Blogi pysyy pystyssä, toivottavasti hamaan tulevaisuuteen saakka, mutta me ei haluta ottaa tästä enää mitään paineita, on jatkettava rennoin mielin. Pitää tämä päiväkirjana, paikkana jonne voi paeta arjen harmautta tai tulla kertomaan mikä eilen hymyilytti. Postaustahti on sellainen, millaiseksi se luonnollisesti muotoutuu - ehkä kerran kuussa, ehkä kymmenen kertaa kuussa. Ja enemmän kuin mitään me toivotaan, että te pysytte meidän mukana!

Olen puhunut. Ihanaa viikonloppua! ♥

Yy

Pienesti.

Tiedoksenne että oisin sitte tehny jo aikapäiviä sitte sen päivä kuvina postauksen, mutta meän kone ei haluakhaan ottaa minun kuvia ennää vastaan. :( että semmottista. Täytynee ehkä ottaa joku päivä uusiksi, ja alottaa alusta, ko ei kauheasti nappaa päivitellä tänne jotaki 3 viikkoa sitte otettua päivää. :D  noh, joku toinen päivä sitte. :)

No mitäpä muuta ko onneton läppäri... Parin päivän työkuu on jo näin alkukuusta muuttunu lähes viikon mittaseksi työrupeamaksi, joten päivät on menny hyvin pitkälti töihin valmistautuessa ja työpäivästä toipumisessa. :) varsinki ko tällä hetkelä kaupala on elämää suuremmat rymsteeraukset menossa, niin kyllä on äippämuori saanu piettyä hyvvää tahtia yllä. :) Tykkään kyllä että on jotaki tekemistäki, ettei päivät kitkutu vain kassan takana seisoskellessa... Ja koska kaikki on tänhään minua vastaan, eikä kuvia heru, niin käykäähän tuola minunki instassa kurkkimassa kuvia kaaoksesta. ------>

Tästä tuli kauhean tylsä pikkupostaus tällä kertaa, sore. 

Ainiin, hei ihmiset. Jotaki lällyä tullee nyt minun suusta. 

Nyt mie olen oppinu sen. 

Mie ossaan nauttia ja huomata ne pienet hetket. :) 

Ei siinä mennykhään ko 25 vuotta. 

Koo

Syyskuuta.

Aivan käsittämätöntä, että nyt on jo syyskuun 20. päivä. Ulkona on +15'c lämmintä ja ilmat on ollu ihan käsittämättömän hienoja. :) Kuukauen päästä saaki olla jo elämääki suuremmat synttärikemusuunnittelut käynnissä, ko on aika viettää meän perheestä 3/4 synttärit. :) tai toki taitaa jäähä tämän mamman synttärit juhlimatta isommin, mutta poikien kuitenki. Hullua, että siitä on jo neljä vuotta ko lyllersin vatta pystyssä, kuukausi laskethuun aikhaan, ja olin varma ettei se lapsi tule ikinä ulos....

Tässä kuussahan ei allekirjottaneela ole ko kuus päivää töitä, joten vapaa-aikaa on riittäny. Jotenki kyllä tuntuu, että vaikka vappaata on ollu yllinkyllin, niin silti ei kerkeä yhtään mithään tehä! Toisaalta hyvä, ko ei ole siis kerinny vielä tylsyys iskeä.. Selasin instagramin kuvia tuossa, ja tulin siihen tulokseen, että syyskuu on vietetty aika pitkälti aivan sopevissa merkeissä, eli laatuaikaa poikien kans... :)

Lauantaina kävimä tyttärien kans paikallisen hotellin hautajaisissa, ja tunnelmaki oli kieltämättä vähän sen mukanen... :D onneksi ilta oli kuitenki kiva omalta osalta kuitenki, ko sai nähä muutaki välilä ko kotiseiniä.. :) 

Reipasta perjantaipäivää! :)

-Koo

Yötä vasten.

Jepulisjep, no sain sitte päivitettyä heti seuraavalla viikola. Että antheeksi niile, joila ei ennää sormissa saati varphaissa veri kierrä tästä parin päivän viihveestä. :) Ja koska nyt on kerinny kuutki jo vaihtua, ja ajatukset on jo ihan muuala, niin reissuiluista saapi tulla hyvin lyhyt ja ytimekäs parin kuvan plätkäys. Lomailut meni ihan hyvin, tai ainaki niin hyvin ko kahen ylivilkhaan höntän kanssa voi mennä. :D

Ja jotta mie jollaki saisin erotettua tämän reissuilupätkän seuraavasta asiasta, 

ettei tarvi tehä kahta päivitystä, niin tässä epätoivonen aasinsilta..... 

Hymyssä suin luin tuota Yykän edellistä päivitystä. :) En siksi, että ittehän olen naimisissa oleva asuntovelallinen äiti, (hahaa, tai ehkä vähän senki takia...) vaan siksi, että nuo asiat on ollu itteläki aika ajankohtasia viime aikoina. Ja oikeastaan ainahan ne on, ko kaikila on tiettyjä odotuksia siitä miten toiset toimii, ja ehkä sitä itteläki on ollu sitte tietyt paihneet mennä siinä muotissa... Ja sitte ko sen kaavan mukhaan on menty, niin sitte piettää asiat sillä mallin, ettei vain jouvu tuottamhaan kellekhään pettymystä, jos asiat ei menekhään ihan suunnitellusti. 

Mie en sitä kadu, mitä päätöksiä olen elämässäni tehny. Toki välilä on päiviä, ko miettii, että ois ihan mukava itteläki mennäviilettää ja matkustella niinkö muutki, muttei pääse, ko ei kehtaa lykätä lapsia taas jolleki muule pään vaivaksi. Tai miettii, että nuila on oikeasti pakko olla adhd, ko ei ne oikeasti voi jaksaa painattaa menehmään koko ajan... :D Ko on nuo höppänät kuitenki niin rakhaat, ja vaikka niin kliseiseltä kuulostaaki, niin parhaimmat asiat mitä olen elämässäni saanu aikaseksi. :) miten se mennee... "Etten vain eläisi elämääni, vaan myös loisin sitä".. 

Ja jos se on ärsyttävvää, että niitä ensimmäisiä vauvauutisia ootethaan, niin kyllä se ärsyttää vielä siinäki vaiheessa, ko on kaks poikaa, ja mainothaan, että "totta te sen tytönki tehettä..." No totta vie, heti ko joku antaa todisteet siittä, että se kolmas on sitte ehottomasti tyttö. :) 

Mulla ei ehkä ole kauheaa tarvetta sitä kolmatta tehä, mutta tuola lausseela siitä aiheesta ei tarvi keskustella enempää. :)

 Loppujen lopuksihan on ihan sama miten sen oman elämänsä ellää, ko ei ne toiset ehkä oikeasti olekhaan niin kiinnostunheita siitä mitä muut tekkee. Ainakhaan ko sen hetken. Tai mie-itte-henkilökohtasesti, en menetä yöuniani sen takia, mitä naapurin rouva on päättäny tehä, niin mie oletan (ja toivon ihan sen mielenrauhan takia) ettei muutkaan niin tehe. Siis menetä niitä yöunia, kyllähän siittä pittää päiväkahvila porista... :) Erinäisten mutkien ja matkojen kautta, olen ittekki tajunnu sen viimein, etten mie voi ihan kaikkia miellyttää, vaikka kuinka haluaisin. Eikä minua jaksa ennää kiinnostaa, jos kaikki ei minun tekemisiä ymmärtäis tai hyväksyis, ko sillä ei oikeasti ole mithään merkitystä. Vain sillä on, mitä sie itte siittä aattelet. Ja tällä hetkelä voin sanoa, että olen ihan oikeasti tyytyväinen omhaan elähmääni, ja miten asiat just nyt on. Mulla on läheläni ne tärkeimmät ihmiset, joitten mie haluan siinä olevan, ja se riittää. ♥ Ainaki nyt. 

Ja hyvin suurela todennäkösyyelä, ko olen kirjottanu tämän keskelä yötä, niin aamula ko luen tämän läpi, niin tuossa ei ehkä ole mithään järkeä, mutta sitte ei ole. :D
Eipä mulla muuta, heipa.

Koo

Ps. Jos te että mene Riikka naimissiin, niin mie käytän sinun polttari-ideat sitte sinun kolmikymppisillä... ;)

Kaikila rannoila.

Mikäpä sen parempi hetki päivittää blogia, ko matka Kajaanista Vaasaan... :)

Viime viikola oli aika mahtisilmoja, niin pitihän niistä sitte kans nauttia. Yhtenä iltana, ko pojat oli menny jo nukhuun, tehimä jotaki ihan harvinaista Jn kans. :o Nimittäin pistimä rilhiin tulet, ja istuskelima kaksistaan takapihala ilta-auringossa. :) Lievästi ärsyttää, ettei tajua oikeasti nauttia tuosta oman pihan näkymästä niin paljon, ko vois ja ehkä pitäiski. Ehkä sitä vielä joskus oppii arvostaan enempi. Ja kyllähän sitä nytki, ko muistaa vain pysähtyä hetkeksi... 

Haha, kuinka hassulta sitä ihminen näyttääki, ko aurinko paistaa silhmiin :D

Viime lauantaina sitte ajelimma mökile yheksi yöksi. :) Vartti meän laskeutumisen jälkheen saapu myös Orajärven poppoo saunomhaan ja naatiskelheen mökile. Ihan toisista tietämättämme sinne oli siis suunnattu. Mutta mikäpä siinä, mukava yöreissu oli kuitenki! :) 

Sormet ja varphaat ristiin, että saisin päivitettyä jo ens viikola tästä meän kesälomareissusta. :)

Koo

Hetkiä heinäkuulta.

.... ja ehkä vähän kesäkuultaki.

Uskokaa tai älkää, en ole vielä nujertunu tämän kuun työtuntien alle, taikka paahtunu tuossa heltheessä, tai minkhään muunkhaan takia kuukahtanu, 

täälä olhaan ja porskutethaan etheenpäin. 

Niin tiihviisseen tahtiin, että tuntuu ettei ole aikaa tehä yhtään mithään. :o

Juhannuksena olima mökilä, ja kuviahan kerty sen sata Jennan kamehraan, mutta koska tämä oli ehottomasti paras niistä, niin olkoon tämä ainoa julkasukelponen. :D Meitähän perinteisesti ahtautu 18 ihmistä 70 neliön mökhiin, joten tunnelma oli varsin tiivis. :) Muttah... sopu sijaa antaa.

Poikien kans on käyty hurvittelemassa jos jonki näkösillä markkinoila, ja olihan se hauskaa.. :)

Juuso kun tykkää "leipoa"  kakkuja, niin pitihän se jokakesänen tuoreila mansikoila kuorrutettu kermakakkuki väsätä. :) Tämäki oli niin haasteellinen kakku, että pohja oli kaupasta ostettu ja sieltä myös valhmiit mansikka ja valkosuklaa-lime -rahkat välhiin, kermat vaahotettu pääle ja läjä mansikoita lopuksi. :) Mutta oli se pojat hyvvväääää!

Olen tässä tosihaan parit 6 päivän työviikot tehny, niin ei kauheasti ole jääny vapaa-aikaa viettää poikien kans, niin on sitte illoila käyty seku ajelemassa jos missäki. :)

Myös kesäkynnet on Jennan kans väännetty! Omat on tosin pikkusen jo kärsinheet kuormien purkamisesta sun muusta, mutta ei se vissiin haittaa.

Perinteisesti kävimä viettelemässä iltaa Hovissa Poikkinaintiajo viikonloppuna! 

Ja oli kyllä hauskaa, ja ilta suju muutenki varsin öh...... sumeasti. :D

Lopuksi vielä kuva maailman hauskimmasta Artusta. <3

"PUUUUU PETE!!!! aaaiken kojjjaaaaaa..... PUUU PETE!!!!!

mmä-mmä-mmä-mmä-määäkääää......."

Koo

eiotsikkoa.

Taitaa olla jo aika selvää kuka on voittanu "Maailman surkein päivittäjä" -tittelin... Plääh! Nyt en ees luppaa yrittää parantaa tapojani, ko ei se näytä tepsivän sitte yhtään. Noooh, kai se on kiva, että kerran puolessa vuessa saa meikäläisen päivityksiäki. Onneksi Yykkä on hoijellu ihan kiitettävästi oman osuutensa tästä. Reipas piika!

Mitäpä teile kertosin? Päivät on hyvin sammaa tasapaksua arkea, joka on ehkä yks osasyy siihen, ettei päivityksiä ole herunu. Remppaki jumittaa, joten siitäkään ei ole uutta kuvvaa laittaa. 

Sen kuitenki voin kertoa, että tänä kesänä olen oikeasti yrittäny nauttia hellepäivistä (vaikka suurimmalta osin ne on saanu vietellä kassan takana...), ja jäätelöäki on kulunu jo reippaasti yli sallittujen määrien. Noh, kai sitä kesälä saa pikkusen maistaa.... Myös talviturkki saatiin vihdoin ja viimein heitettyä jokheen, tosin apuna saatto olla muutama rohkasuryyppy. :) 

Remontti tosiaan on seisonu tovin, ja nyt tuntuu taas, että ois kiva saaha edelliset lophuun, että sais jatkaa seuraavaa paikkaa... oikeastihan ei kyllä kiinnostais, saati jaksattais alottaa ees uutta hajotusta, muttako mulla on niin hyvät visiot taas.... :) että voisko joku tulla minun työpäivän ajaksi tekheen kaiken alusta lophuun, ja siivota vielä jäljetki? 

Ja olen miettiny jotaki ihan hassua, että jos työt ei jostaki syystä jatkukaan syksylä, niin ois ollu ihan kiva hakea johonki kouluun. Yhtäkkiä tajusin, että onhan tuosta edellisestä valmistumisesta jo 3 vuotta aikaa! Käsittämätöntä, kuinka nopeaa aika mennee... Siitä sitte, että mikä ala kiinnostais, ei ole harmainta haisuakaan... :D koulussa ois vain niiin hirveen kiva olla. Mutta, senpä näkkee sitte, että jatkuuko työt vaiko ei. 

Siinäpä kuumimmat. Eli jotaki käsittämättömän tyhjänpäivästä. :) 

Jos sitte seuraavalla kerralla.....

Koo

Kesätulejo.

Aiemmin kirjottelin kaikesta mitä haluan tänä vuona tehä. Ihan hyvin, jos nyt toukokuussa on tehny 5/11. :) 

Tänä vuona mie ootan kessää jotenki ekstratuplatriplapaljon. Ehkä siksi, että nyt ko on töissä, niin sitä vapaa-aikaa ossaa arvostaa enempi, ja sille keksii jotaki tekemistäki oikeasti. No eniveis, pakko oli tehä kesäle oma postaus.... eikä syy ole sen syvällisempi, ko että nämä on vain niin kivoja, ja että on niiiiiiiin ihkua fiilistellä näilä kesäkuvila! :3

Koo