It's my party and I'll cry if I want to

Voi tätä syksyä. Ihana, mutta silti niin kamala. Olen ollut viime päivät, oikeastaan viime viikot, jotenkin ihan jumissa! Tuntuu, etten saa kiinni oikein mistään ja painatan päivästä toiseen ihan zombiena. Olen saanut tehtyä ihan kivasti koulujuttuja, pitänyt kiinni treenailuista, huomenna aloitan uuden työn ja meneillään on muutenkin kaikkea kivaa kuten viime lauantaiset huikeat rapujuhlat, tuloillaan oleva mökkeilyreissu Kolille ja ensi viikonlopuksi sovitut kivailut kakkosperheen kanssa. Silti olen jotenkin inspiraatiota vailla, tiedättekö?

kaikki kuvat weheartit

Tai sitten mulla on vain koti-ikävä. Kuukausi poissa Lapista, enkä tiedä miten päin olisin. Muutenkin ollaan oltu nyt vain kaupungissa ja vaikka olenkin kaupungistunut kaikin puolin, sormet syyhyten jo odotan, että pääsisin vähän samoilemaan metsään, hengittämään kirpeää joki-ilmaa ja kuuntelemaan muuttolintujen kaakatusta aamukahvikuppi kädessäni. :) Voi kun saataisiin joskus järjestettyä elämä niin, että pohjoiseen pääsisi aina silloin, kun sydän sanoo.

Mutta nyt lähen lenkille täyttämään keuhkot sateen jälkeisellä raikkaalla ilmalla, ja toivotaan parasta, että tunnin reippailun jälkeen kotiin palaileekin ihan uusi tyttö, täynnä inspiraatiota ja ideoita tämän syksyn varalle! ;) Mukavaa viikkoa!

Yy

Yötä vasten.

Jepulisjep, no sain sitte päivitettyä heti seuraavalla viikola. Että antheeksi niile, joila ei ennää sormissa saati varphaissa veri kierrä tästä parin päivän viihveestä. :) Ja koska nyt on kerinny kuutki jo vaihtua, ja ajatukset on jo ihan muuala, niin reissuiluista saapi tulla hyvin lyhyt ja ytimekäs parin kuvan plätkäys. Lomailut meni ihan hyvin, tai ainaki niin hyvin ko kahen ylivilkhaan höntän kanssa voi mennä. :D

Ja jotta mie jollaki saisin erotettua tämän reissuilupätkän seuraavasta asiasta, 

ettei tarvi tehä kahta päivitystä, niin tässä epätoivonen aasinsilta..... 

Hymyssä suin luin tuota Yykän edellistä päivitystä. :) En siksi, että ittehän olen naimisissa oleva asuntovelallinen äiti, (hahaa, tai ehkä vähän senki takia...) vaan siksi, että nuo asiat on ollu itteläki aika ajankohtasia viime aikoina. Ja oikeastaan ainahan ne on, ko kaikila on tiettyjä odotuksia siitä miten toiset toimii, ja ehkä sitä itteläki on ollu sitte tietyt paihneet mennä siinä muotissa... Ja sitte ko sen kaavan mukhaan on menty, niin sitte piettää asiat sillä mallin, ettei vain jouvu tuottamhaan kellekhään pettymystä, jos asiat ei menekhään ihan suunnitellusti. 

Mie en sitä kadu, mitä päätöksiä olen elämässäni tehny. Toki välilä on päiviä, ko miettii, että ois ihan mukava itteläki mennäviilettää ja matkustella niinkö muutki, muttei pääse, ko ei kehtaa lykätä lapsia taas jolleki muule pään vaivaksi. Tai miettii, että nuila on oikeasti pakko olla adhd, ko ei ne oikeasti voi jaksaa painattaa menehmään koko ajan... :D Ko on nuo höppänät kuitenki niin rakhaat, ja vaikka niin kliseiseltä kuulostaaki, niin parhaimmat asiat mitä olen elämässäni saanu aikaseksi. :) miten se mennee... "Etten vain eläisi elämääni, vaan myös loisin sitä".. 

Ja jos se on ärsyttävvää, että niitä ensimmäisiä vauvauutisia ootethaan, niin kyllä se ärsyttää vielä siinäki vaiheessa, ko on kaks poikaa, ja mainothaan, että "totta te sen tytönki tehettä..." No totta vie, heti ko joku antaa todisteet siittä, että se kolmas on sitte ehottomasti tyttö. :) 

Mulla ei ehkä ole kauheaa tarvetta sitä kolmatta tehä, mutta tuola lausseela siitä aiheesta ei tarvi keskustella enempää. :)

 Loppujen lopuksihan on ihan sama miten sen oman elämänsä ellää, ko ei ne toiset ehkä oikeasti olekhaan niin kiinnostunheita siitä mitä muut tekkee. Ainakhaan ko sen hetken. Tai mie-itte-henkilökohtasesti, en menetä yöuniani sen takia, mitä naapurin rouva on päättäny tehä, niin mie oletan (ja toivon ihan sen mielenrauhan takia) ettei muutkaan niin tehe. Siis menetä niitä yöunia, kyllähän siittä pittää päiväkahvila porista... :) Erinäisten mutkien ja matkojen kautta, olen ittekki tajunnu sen viimein, etten mie voi ihan kaikkia miellyttää, vaikka kuinka haluaisin. Eikä minua jaksa ennää kiinnostaa, jos kaikki ei minun tekemisiä ymmärtäis tai hyväksyis, ko sillä ei oikeasti ole mithään merkitystä. Vain sillä on, mitä sie itte siittä aattelet. Ja tällä hetkelä voin sanoa, että olen ihan oikeasti tyytyväinen omhaan elähmääni, ja miten asiat just nyt on. Mulla on läheläni ne tärkeimmät ihmiset, joitten mie haluan siinä olevan, ja se riittää. ♥ Ainaki nyt. 

Ja hyvin suurela todennäkösyyelä, ko olen kirjottanu tämän keskelä yötä, niin aamula ko luen tämän läpi, niin tuossa ei ehkä ole mithään järkeä, mutta sitte ei ole. :D
Eipä mulla muuta, heipa.

Koo

Ps. Jos te että mene Riikka naimissiin, niin mie käytän sinun polttari-ideat sitte sinun kolmikymppisillä... ;)

Dreamers disease

Mulla on superkiire, mutta kuuntelin äsken repeatilla Aviciita ja tajusin, että Wake me up kiteyttää täydellisesti sen, mitä olen miettinyt ankarasti viime päivät, ja oli pakko tulla kirjoittamaan tänne joitain ajatuksia ylös.

Feeling my way through the darkness

Guided by a beating heart

Olen jostakin syystä painiskellut hirveästi taas niiden pitäisi -asioiden kanssa. Tai enemmänkin sen, merkkaako jotain, jos en toteuta elämässäni pitäisi -asioita. Tarkoittaako se jotain, jos ei mennä vielä naimisiin? Entä jos minusta ei koskaan tunnu siltä, että haluan äidiksi? Entä jos ei osteta taloa, vaan ollaan tyytyväisiä vuokra-asumiseen? Pitäisikö haluta enemmän, edetä johonkin? Voidaanko oikeasti olla tyytyväisiä just näin?

I tried carrying the weight of the world

But I only have two hands

I hope I get the chance to travel the world

And I don't have any plans

Välillä raivostun siihen, kun tuntuu, että ihmiset odottavat meidän osaltamme kihlautumista, hääkutsua, vauvauutisia, omakotitalon ostoa. Nämä ulkopuolelta tulevat paineet saan yleensä sujautettua toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta joskus ne jäävät kalvamaan pitkäksi aikaa, ja huomaan yhtäkkiä kyseenalaistavani niitä asioita, mistä oikeasti olen niin varma. Tiedän mitä haluan, eikä niiden asioiden oikeellisuutta tarvitse todistaa kenellekään. Riittää, että ne tekevät minut itseni onnelliseksi.

Life's a game made for everyone

And love is a prize

All this time I was finding myself
And I didn't know I was lost

Minusta koko pitäisi- sanan käyttö tulisi määrittää rangaistavaksi teoksi. Miksi ihmeessä pitäisi, ja kenen takia? Onko se henkilökohtainen loukkaus meidän naapurin tätiä tai lähikaupan kassaneitiä kohtaan, jos me päätetään hypätä ulos oravanpyörästä, myydä koko omaisuus ja muuttaa vuodeksi Thaimaahan, tai vaikkapa hyvällä omalla tunnolla käyttää omat tulomme ja ansiomme itseemme sen sijaan, että ostaisimme niillä rahoilla vaippoja? En halua millään tavalla väheksyä niitä ihmisiä, jotka perustavat perheen, menevät naimisiin tai ottavat asuntolainan - sehän on upeaa, jos ne asiat tehdään siksi, että ne tekevät onnelliseksi, ja elämästä elämisen arvoista. Puolestani väheksyn niitä ihmisiä, jotka väkisin yrittävät valaa toisetkin siihen samaan muottiin - muidenkin pitäisi, tämä on ainoa oikea tie kulkea, ainoa oikea tapa elää, olet itsekäs hulttio jos et tee kuten me. 

Well life will pass me by if I don't open up my eyes

Kaiken tämän paasauksen pointti: ravistele itsesi hereille. Tee asioita, joita haluat tehdä. Elä elämäsi omalla tavallasi, itsesi näköisesti. Älä anna elämän lipua ohi, älä anna itsesi herätä 80-vuotiaana siihen, mitä olisi pitänyt tehdä. Älä katkeroidu vaan elä niin, että voit kuolinvuoteellasikin allekirjoittaa kaikki tekemäsi valinnat ja naurahtaakin itsellesi. Keskity muuttamaan itsessäsi ja elämässäsi ne asiat, jotka on mahdollista muuttaa, äläkä tuhlaa energiaa siihen, mitä muut ajattelevat. Elä itsellesi, älä muille.

I can't tell where the journey will end

But I know where to start

Yy

Po-po-po-poistuisitko mun elämästäni, veisitkö mennessä ruman naamasi

Huhuuh, kiirettä pitelee! Vaan ei enää kauaa, ei ainakaan ihan näin maanisesti, nimittäin ylihuomenna on viimeinen päivä harjottelua, ja sitten elämä rauhottuu ainakin vähän, kun vuorokauteen tuleekin yhtäkkiä lisää 6-8 tuntia, jippii! Ja hei, huomenna saadaan viimein avaimet uuteen kotiinkin, jesjesss!! :) Lisäksi ostin tänään junaliput Kirsin luo, Joensuu here I come! Joten eiköhän näillä pari päivää vielä jakseta, perjantaina sitten nollaan hieman tilannetta after workeillä Tanjan kanssa. ;)

Tsemppiä teidänkin kiireisiin, kyllä me nämä vielä selätetään! Ja ps, käykää ihmeessä lukemassa Tickle your fancyn Saran huikea, ajankohtainen ja ajatuksia herättävä postaus hyvinvoinnista ja liikunnasta täältä, mikäli on vielä mennyt ohi korvien! Pus ja moi!

Yy

Swallowed by the sea.

Onneksi ei syö tällä hetkellä naista juuri ollenkaan. Korvissa humisee, nenä vuotaa ja silmiin nousee kyyneleet joka ikinen kerta, kun edes miettii nielemistä. Kuumetta ei kuitenkaan nouse, tietenkään, että pöpö pysyy hengissä mahdollisimman pitkään. Eikä siinä vielä kaikki, ehei, vaan sokerina pohjalla hienoinen ärsytys siitä, että ulkona on aivan mie-le-tön keli ja kaikki muut lähtivät nauttimaan siitä mökille. No mutta, ei hätä tämän näköinen, onhan mulla täällä kotona seurana kolme tekemätöntä ja keskeneräistä koulutehtävää, joihin hautautua nuhanenineni ja ärsytyksineni. Good for me.

No, oikeasti vaikka olenkin nyt naama nurinpäin, mulla on takana aika upea viikko sairasteluista huolimatta. Meillä on vieraita Sveitsistä, ja ollaan vietetty huikeita yhdessäolo-iltoja. :) Viikosta luvassa ainakin muutamia Instagram-kuvia vähän myöhemmin, nyt pitäisi jaksaa puurtaa vielä ne keskeneräiset koulujutut valmiiksi ja parantaa tämä hermojaraastava tauti, että pääsisin vieraiden kanssa viettämään viimeisiä lomahetkiä.

Treenaamaankin tekisi mieli. Koko viikko on mennyt sairastelun ja kiireiden takia treenaamisen ja syömisienkin suhteen ihan ohi. Tälläkin hetkellä tekisi mieli vain tuhota sveitsiläisten tuomat tuliaissuklaat, mutten ehkä viitsi tuhlata niitä, kun en edes maista mitään. Ai että kuin hienoa. Ei meillä taida kyllä juuri muutakaan tuolla kaapissa olla ja Ville vei autonkin mukanaan, joten taitaa päivän ruokailut rajoittua kahteen vaihtoehtoon - suklaisiin tai kotipizzaan. Jippii. Kesäkunto here I come.

Ai että miten paljon positiivista energiaa tästä postauksesta huokuu. :D Viettäkäähän te sen kunniaksi kiva ja rempseä loppuviikko, ja pysykää terveinä!

Yy

Kuvituksena toimi tällä kertaa muutaman viikon vanhat treeninjälkeiset fiilistely-kuvat, jolloin meininki oli hippasen parempi :D

Talvi, lähetkö meneen?

Valitan äärimmäisen harvoin säästä, koska mielestäni se on a) täysin turhaa, b) täysin asenne- ja pukeutumiskysymys. Sitäpaitsi pohjoisessa olen tottunut siihen, että talvi on yhtä kuin kaksi metriä lunta ja -25'' marraskuusta huhtikuuhun. Rakastan vuodenaikojenvaihtelua, neuleita, lämmintä kaakaota ja montaa muutakin talveen kuuluvaa juttua. Mutta nytton meinaan mitta täysi. Olen luuseri, tiedetään, mutta ihan oikeasti tarviiko joka aamu auton päällä olla 10cm uutta lunta?! Kamooon nytte. Onneksi Ville oli tänään maailman kultaisimpana putsannut mulle auton valmiiksi yövuorosta tullessaan, joten tänäaamuna lumisetti ainoastaan hymyilytti, mutta sovittaisko silti, että ei enää?

Ja kuten tästä kaikesta talviangstista on pääteltävissäkin, olen tällä hetkellä kovan kesäikävän kourissa, ja ajattelin jakaa tätä vähän teidänkin kanssa! Kuten joskus jo vähän paljastinkin, luvassa on ensimmäinen kesä piiiiiiiiiiitkään aikaan, kun olen oikeasti ilman töitä. Teen gradua ja pari suurempaa syventävien opintojen kirjapakettia, ja that's about it velvollisuuksien osalta, ahh! :) Toki tiedän, että tuo kuulostaa paljon helpommalta mitä onkaan, ja veikkaanpa, että elokuun lopulla kiristelen niiden kanssa hampaita ja nieleskelen itkua. :D No, jospa oikeasti yrittäisin tsempata, ainakin sateiset päivät!

Mitä sitten odotan tulevalta kesältä? Aurinkoa. Rusketusrajoja. Ajattomuutta ja kiireettömyyttä. Mökkeilyä. Rantasaunaa ja jokeen pulahtamista. Kylmää siideriä ystävien kanssa terassilla. Veneessä istumista yöttömässä yössä. Ajanviettoa Helsingissä ja Oulussa. Maxihameen ja shortsien käyttämistä. Tuoreiden hedelmien syöntiä kalliolla maaten ja aurinkoa ottaen. Aurinkorasvan tuoksua ja päiväunia ison hatun varjossa. Ja niin paljon kaikkea muuta. :)

Kirjoitin viime viikolla kalenteriin perjantain 24.5. kohdalle KESÄLOMA ALKAA. Miten riemuidioottina siitä on sallittua olla?! :) Toisaalta se tarkoittaa sitä, että tässä on nyt siis ihan vähän reilut kolme kuukautta aikaa saattaa kesäkunto-projekti päätökseensä, hups. Miksi olen aina joka asiassa myöhässä (kuten tänäaamuna junasta)?! :D No, ei mahda minkään, nyt vain hurjaa tsemppiä päälle! 

Tavoitteenahan ei ole siis mieletön tikki (ainakaan vielä), vaan itse olen nimittänyt sen bikinikunnoksi - että tuntuisi kivalta vietellä kesää bikineissä, shortseissa ja lyhyissä kesämekoissa. :) Eniten treeniä vaadin itseltäni ehdottomasti keskivartaloon. Samalla alueella näkyy myös valitettavan helposti se, mitä suuhunsa laittaa. :D Sen suhteen pitäisikin tsempata nyt aivan erityisesti, ainaki tämä reilu kolme kuukautta. ;) Kokonaisiin lakkoiluihin en enää lähde, mutta annoskoot, 3h välein syöminen ja veden juonti on asioita, mihin pitäisi ehdottomasti kiinnittää huomiota. Olen hirveä ahmija, annoskoot voisi helposti melkein puolittaa, sillä puolet ruoasta päätyy lautaselle pelkästään silmillä syömisestä. Viimeaikoina olen tässä jo vähän petrannut, mutta enemmänkin olisi vielä tehtävissä. Vettä juon aivan liian vähän, päivittäiseen määrään saisi heittämällä lisätä 2 litraa. Samoin se 3 h välein syöminen - mikä siinä on niin vaikeaa?!

Tämmösiä kesä- ja treenisuunnitelmia kuitenkin siis täällä! :) Pidän teidät varmasti ajan tasalla tuosta kesäkunnon saavuttamisesta, samoin myös kesäfiilistelyistä. ;) Nyt kuitenkin unille, että loppuviikko ja varsinkin perjantai tulisi mahdollisimman pian, luvassa kaikkea kivvaa täällä Rovaniemellä, jeeeeess! :) Iloista loppuviikkoa teillekin!

Yy

kaikki kuvat weheartit

Nössöilyntai.

Tänään on kyllä ollut niin sunnuntai kuin voi vain olla. Hennan kanssa diagnosoitiin itsellemme joskus lukioikäisinä sunnuntaimasennus - tieto kivan viikonlopun päättymisestä ja seuraavana päivänä taas alkavasta kouluviikosta pilasi koko päivän, maailma tuntui kaatuvan niskaan ja halutti mennä vain peiton alle piiloon itkemään. Vaan oltiinpa aikaamme edellä, ihan vaikka vasta vuosi sitten luin jostakin lehdestä, että sundayblues oli silloin vastikään ihan todella diagnosoitu, hahaa! Oltiin siis aikaamme edellä, eikä kaikeksi onneksi ainoita, joiden mielestä sunnuntain saisi ampua kuuhun. :D Mondays are nothing, that's all I'm saying.

Sundayblues on siis tänään taas nostanut päätään. Asiaan saattaa kyllä vahvasti vaikuttaa se, että eilen vietettiin ihan huikeaa iltaa Villen veljien ja niiden tyttöystävien kanssa illastamisen ja standupin merkeissä, ja yöunet jäivät todellakin vähiin (ehkä noin neljään tuntiin, jes). Täällä L-rannassahan oli tosiaan käynnissä Sikahauska standup -festivaali, ja me otettiin osaa kuuntelemalla kaksi settiä Kolmessa Lyhdyssä. Oma suosikki oli ihan ehdottomasti Heli Sutela jälleen kerran, ei terve miten lahjakas mimmi! Joten okei, ehkä nauroin eilen tämän päivänkin edestä. :D

Nämä kuvat tallentuivat kameralle perjantaina, kun kutsuin kivoja vieraita meille synttärikahvittelemaan. Sain lahjaksi ihanan Pikkumyy emalimukin, ja halauksia maailman suloisimmalta tytöltä. :) Muutoin perjantai kului koulujuttujen ja treenailujen parissa, kuten myös lauantai ennen iltamenoja. Lyhyet yöunet veroittivat sen verran, että tänään en jaksanut salille, mutta lenkkeillyt olen onneksi senkin edestä! Aamupäivällä käytiin Tanjan kanssa haukkaamassa raitista ilmaa tunnin lenkillä satamassa, ja illalla raahasin vielä Villen ulos toiselle tunnin lenkille. Rakastan näitä -2'c tuulettomia ja sateettomia talvikelejä, parhautta. :) Vaan ei hätää, käytiin paikkaamassa lenkkien suurta energiakulutusta Miian kanssa Coffee Housessa kahveilla, mutakakulla, jätskillä ja juoruilla. ;) Sen keissin jälkeen maailma parani taas roimasti, trust me!

Nyt lähden nukkumaan ja keräilemään energiaa huomenna starttaavaan työharjoitteluun, jaiks! Pitäkää siis peukkuja mulle ja itsellenne huomiseen - onneksi sunnuntai on vain kerran viikossa. ;) Ainiin, ja kuunnelkaa nämä pari sunnuntaihin sopivaa nössöilypiisiä ennen unta, jooko!

Yy

HC-flunssa!

Hohoi, jopa on ollut viikko. Juttelin just Kirsin kanssa feississä, ja se hienovaraisesti huomautti, että ehkä kroppa yrittää kertoa sairastumisella jotain - joojoo, ehkä voisin ottaa vähän iisimmin. ;) Sain tosiaan sen verran hardcore flunssan kotiintuomisiksi pohjoisesta, että sen pakottamana olenkin ottanut nyt pari päivää aika rennosti, katsonut muun muassa puolessatoista päivässä koko One tree hill 9. tuotantokauden ja no, enpä sen lisäksi juuri muuta kuin nukkunut. :D En siis ole purkanut matkalaukkua, pyykännyt, siivonnut enkä varsinkaan tehnyt koulujuttuja, mutta mitäs pienistä.

Siinä vähän junamatkaviihdettä ti-ke yönä Oulusta Tikkurilaan. Hieman potki vastaan Tikkurilassa vaihto 0630... Nuo VR:n uudet pöllölakanat saavat kuitenkin joka kerta yhtä iloiseksi! :)

Huomenna aion tsempata ja tehdä vähän joulujuttuja! Pyörähdin tänään kauppareissun lomassa Tiimarissa hakemassa vähän joulukorttitarvikkeita, joten niitä olisi ainakin tarkoitus kyhäillä pipareiden leipomisen lisäksi. :) Pakettiin kääräistäviä lahjojakin pitäisi alkaa miettiä, sillä viikon päästä olisi tarkoitus suunnata Helsinkiin jouluostoksille. :) Varsinaista joulumieltä ei vielä kyllä oikein ole kuulunut, liekö syy armaassa avopuolisossani, joka leikkii taas Grinchiä ja yrittää ylipuhua minut, THE jouluintoilijan, ulos joululahjojen ostamisesta, joululaulujen kuuntelemisesta, joulukoristeiden ripustamisesta ja jopa leipomisesta! Passaa yrittää. ;) 

Nyt kuitenkin unille, aamulla yritän ehtiä Grinchiltä salassa ostamaan meillekin jotkut kivat pienet valot kotiin. ;) Pusuja viikonloppuun, älkää tulko kipeiksi!

Yy

laugh it off

Olen tylsyyskuoleman partaalla. Jokaisessa päivässä pitäisi olla jotain kivaa, ei pelkkää työtä tai koulua tai sisällä istumista. Viimepäivät ovat kuitenkin olleet täynnä juurikin näitä edellämainittuja, ja pää alkaa hajota (sain muunmuassa äsken hysteerisen, kymmenen minuuttia kestävän naurukohtauksen, jota Ville arvosti kovasti). Ja vaikken yleensä anna sään masentaa mitenkään, nyt sekin on päässyt nakertamaan mielialaa - eikä tilannetta helpota yhtään se, että täällä susirajalla työntää vettä taivaan täydeltä, kun puolestaan Facebook on täynnä koreilevia ensilumikuvia pohjoisesta. Tahdon myös! Ihailla ikkunasta lumisadetta, juoda glögiä villasukat jalassa ja kaivautua lämpöisen jumpinin sisään (joka ei muuten suvainnut kolahtaa postista tänäänkään, tänks)! 

No, koska säälle ja postinkululle ei mahda minkään, ja tämänpäivän lukemiset on onneksi jo luettu, ajattelin tykittää tähän jotain piristävää! Tuskin kenenkään keskiviikossa liikaa naurua on, joten antakaahan palaa :)

Yy

b niinkuin bullsh.. eikun BUSY!

UAAAH miten kiire! Tulin eilen iltamyöhään Rovaniemelle, ja koko tämä päivä meni yliopistolla asioita hoidellessa (ja okei, myös Kirsin kanssa lounastellessa), pestessä pyykkiä ja valmistautuessa huomiseen graduseminaariin! Huomenna juoksen koulusta suoraan junaan (oikeasti, VR vois piffata mulle vaikka yhden ilmaisen matkan, ettekö ole samaa mieltä?) ja puksuttelen pariksi yöksi Ouluun! Torstai-aamuna takaisin Rovaniemelle ja kirppistavaroiden hinnottelun kimppuun, näen jo painajaisia siitä urakasta... 

Onneksi perjantaina päästään perinteiselle ruskaretkelle äidin, isän ja Pian kanssa - patikoidaan, nautitaan uskomattomista maisemista ja yövytään ensimmäinen yö ulkosalla ja toinen perinteisesti hotellissa vaelluksesta kipeitä jäseniä leputellen. ;) Kiirettä siis pitää ja myös stressikynnys nousee uhkaavasti - eikä vähiten läksiäisten takia, jotka ovat järjestelyiltään vielä täysin alkutekijöissään ja koittavat kuitenkin jo seuraavana viikonloppuna... No, tällainen pikapäivitys kuitenkin täältä huiskinhaiskin-maasta, jonka emäntä juoksee pää kolmantena jalkana joka paikkaan! Viimeistään torstaina tulen sanomaan tännekin kunnolla moi, on niin paljon höpistävää. :) Iloista viikkoa!

Yy

Sunnuntai kitinät.

Meilä on ollut koko viikonlopun vanhempi poju mummin ja ukin tykönä yökyläilemässä, kun kerranki oli samanikästä leikkiseuraa tarjolla. :) Jäpikkä ei olis malttanut eilen ees käyä kotona kääntymässä, kun olis pitäny päästä samantien takasin leikkiin.. Voitta siis kuvitella, minkälainen elämä nousi kun tuli sunnuntai-ilta, ja kotia tulon aika... Huhui.

Kotona on siis ollu melko rauhallista, kun vain pienempi on häsynny jaloissa. Vaikka ihan hyvin ääntä pikkuherraki saa piettyä, ja paikat hajotettua! Tosi rauhassa se on kyllä leikkinykki, ko toinen ei ole koko aikaa repiny leluja kädestä tai vastaavaa.. Meiläki Jn kanssa ollu näin ollen enemmän aikaa vain löhötä. Ittellä alko tänään tuntuun tuossa iltapäivällä, että pakkohan tässä on jo jotaki tehä, kun ei jaksa vain maata.. :D Otinki sitte ompelukoneen esile, ja korjasin parsimista kaipaavia vaatteita, ja innostuin sitten tekeen myös pojille pipot. Tosin toinen jäi vielä kesken, mutta jospa sen sitte joku toinen iltaa väkertää loppuun! Pistän sitte kuvia tännekki valmiista pipoista.. 

Pikkujätkän uus leikki..

Nyt taas, kun arki alkaa hiipiä nurkan takaa uhkaavasti, alkaa miettiin, että mitä uutta tähän sais. Miehän siis olen just semmonen, että kun tarpeeksi kauan samaa pyöritystä riittää, niin alkaa ahistaan ja tarvis jotaki muuta. Lievästi välilä ärsyttää tuo tasapainonen mies, jolle riittää tämä perusarki. Ja ainoat muutokset mitä tässä viime aikoina on ollut, joka seki tuntuu olevan välilä liikaa, on saunaillan vaihtuminen joskus toiselle päivälle... :D 

Itse kun on ollut nyt kohta 2,5 vuotta kotona melkein 24/7, niin alkaa jokseenki puuduttaan tämä epäsosiaalisuus. Kaipaa vähän enemmän yli kolmevuotiasta keskustelukumppania.. Huvittavaa, kun aatteli silloin, kun tänne muutettiin tuolta kaupungista, että on mahollista tehä enemmän, kun on lapsenvahteja, ja enempi käy ihmisiä kylässäki, kun kaikki tutut on täällä.. Ei se kyllä ihan niin ole vielä menny. Lapsenvahteja kyllä riittää sinänsä, mutta aika rauhassa me täälä on saatu olla. Ei ole ollu vieraita jonoksi asti ;) 

Kaupassa käyntiinki täytyy ajaa 30km lähimpään kauppaan ja ihmisten ilmoile. 

Välilä se meinaa ottaa päähän ja kovasti. 

Ei oikeasti pitäis valittaa, kun tämä talo on kuitenki niin nätilä paikala, ja Jn vanhemmatki ihan kivenheiton päässä.. Mutta kai sitä joskus saa vähän kitistäkki?

Työkään ei kuiten ole vielä ratkaisu, kun en tuota pikkumiestä halua vielä hoitoonkaan viedä. Koulujutut on vähän pyörineet mielessä, ja kovasti olis halu takasin koulunpenkille. Muttah.. Ei kuitenkaan ennen ensi syksyä, ja se ala mikä kiinnostais, ainaki tällä hetkelä, sen koulu ois n. 100km päässä... en tiä. Täällä kun ei ole paljon vaihtoehtoja, eikä niin vain aleta tekemään sitä työtä mistä tykkäis. Että jos vaikka haluais kahvilaa pistää pystyyn, tai tatuoijaksi ryhtyä, niin täällä ei semmosella työllä elantoansa saa. Jaapatijaapati, taas tätä samaa työjuttua. :D

Koskahan tähän iänikuseen muutoksen kaipuuseen sais jonkulaisen ratkasun? 

Mitä jos oltaiski muutettu vaikka Helsinkiin, mahtais se seki sitte alkanu ärsyttään?

kuvat we♥it

Koo

sleepy sleeper

Mulla on ihan järkyttävä liikuntamorkkis. Likkojen Lenkkiin on aikaa viikko, ja tällä hetkellä fiilis on vahvasti se, että hengissä ei selvitä. Tai jos selvitäänkin, niin vain hatarasti. Olen lenkkeillyt ja urheillut kesän aikana säälittävän vähän, vaikka täälläkin niin kovaan ääneen keväällä uhkailin, että kaikkien aikojen kesäkunto on tuloillaan. Pahinta on se, että tiedän voivani niin paljon paremmin, kun saan säännöllisesti houkuteltua itseni hikoilemaan - nukun paremmin, syön paremmin ja säännöllisemmin, ja hmm, rääkki tuntuu vain kaikkiaan niin hyvältä. :) Ja silti töiden jälkeen olen olevinaan niin kiireinen, etten ilmeisesti ehdi muuta kuin nukkua päiväunet.

weheartit.com

Okei, nyt menen.

Yy

ei hyvä.

Löysin arkistojen uumenista kuvan, joka kuvaa tämän hetken olotilaa ja fiiliksiä aika loistavasti. Turhauttaaaa, lähdin töistäkin aiemmin kun olin saanut pakolliset jutut hoidettua, kun olo oli niin hiekko. Joka lihasta jomottaa niin kovin ettei nukkumisesta tule mitään, vaikka väsyttää kuin olisi valvonut 72h ilman silmällistäkään unta. Pää painaa tonnin, kurkku on karhea, mutta muita flunssan oireita ei mailla eikä halmeilla - ainoastaan minimaalinen kuume. Olo siis pääpiireittään ihan hyvä, muttei kuitenkaan jaksa tehdä ihan mitään. :( Nämä Salkkareiden uusinnatkin alkaa olla jo nähty, mitäs hittoa seuraavaksi?!

Ainiin ja ps. Haluan jo kaupunkiin! Ja uuden tukan. Ja SALILLE!

Yy

true colours.

Nyt ei mene ihan putkeen. Koko alkuviikko on ollut täynnä erilaisia vastoinkäymisiä, päällimäisenä ärsytyksenä lopullisesti sopimuksen irtisanonut mp3-soitin ja puoliksi rikkinäinen puhelin. No, ainahan näitä. Se kuuluisa käyrä oli joka tapauksessa tänään kl 18 melko huipussaan, mutta illan juoksulenkki&jumpparääkki auringossa, rantasauna ja uinti kuittasivat päivän kaikesta huolimatta jokseenkin pelastetuksi. :) Vastoinkäymisten lisäksi alkuviikkoon on kuulunut kutakuinkin tällaista

Yy

No oliko se nyt niin järkevää?

Okei, yritetäänpä nyt kirjottaa jotaki järkevää. Talon miehet on nukkumassa, joten ehkä saisin jotaki aikaanki. Tai ehkä en.. Järkeväähän tietenki olis, viime yön perusteella, että painuisin itsekin nukkuun, enkä täälä pyöris, ja koittais keksiä jotaki järkevää.

Nuoremman hampaitten tehtailu jatkuu, tällä kertaa vuorossa etuhampaat. Molemmat. Yöt on katkonaisia, ja päivälläki itkettää. Silti tuntuu, ettei se ole samalla tavalla maailmanloppu ittelle ennää, mitä se oli esikoisen kohdalla. Taitaa vanhemman uhma olla kymmenen kertaa pahempi, tuohon kitinään verrattuna. 

No mitä muuta järkevää meille kuuluu? Tai mulle? Älytön ahistus siitä, että vajaan parin kuukauden päästä loppuu äippäloma, ja minusta tulee laiska. Laiska siis joittenki ihmisten silmissä, koska haluan mielummin olla kotona lasten kanssa, kuin mennä töihin. Tottakai, niin pitkään kun se on taloudellisesti mahdollista pojat on kotihoidossa. Tuntuu hirveältä ajatella, että A lähtis parin kk päästä hoitoon, sehän on niin pieni vielä.... Enkä nyt siis pidä niitä äitejä hirviöinä, jotka vie lapsensa hoitoon, ja menee töihin äitiysloman päätyttyä! En tosiaan. Mutta minun juttu se ei ole. Kyllä niitä töitä ehtii tehdä ihan varmasti, mutta lapset kasvaa, ei ne ole ikusesti pieniä. 

Ärsyttää muuten ihan älyttömästi ihmiset, jotka ei arvosta kotiäitiyttä yhtään. Sehän kun ei ole virallisesti mikään ammatti. Joo, eihän se ole samanlaista mitä vaikka kaupan tätin työ on, postisetän, tai jonkun juristin. Tässä ammatissa ei tehdä 8h työpäiviä, aloteta aamulla 9, ja lopeteta kun kello lyö 17.00, ja ajeta kotiin. Tässä työssä ollaan työpaikalla 24/7, ei pietetä sairaslomaa, saati kesälomaa. Palkka on ihan hanurista. Harvemmin niitä vapaapäiviäkään on. Mutta eihän tätä työksi voi laskea. Ugh.

Mitä muuta? Halu siitä, että tekisin välillä jotaki muutakin. Ristiriidassa edellisen kans, vai mitä? Ois ihana päästä matkustaan jonnekkin tosi kauas. Johonkin tosi isoon paikkaan. New York, Pariisi.. :) Ehkä sitten joskus, kun pojat on isoja.....

 

Tai entä jos repäsisin, ja hakisin siihen Iholla -ohjelmaan? Siihen kun haettiin uusia, verbaalisesti lahjakkaita naisia. Ainiin, en ole kovin lahjakas verbaalisesti. Eikä minun elämä ole niin jännää, että siitä sais monta jaksoa ohjelmaa. Noh, taidan tyytyä pysymään täällä sohvan puolella. 

Haaveita siitä, mikä minusta sitten joskus isona tulee. Ois ihana pystyä tekemään töitä kotona. Lapset sais tulla koulusta kotiin, ja äiti olis vastassa - ei tarvis tulla tyhjään taloon. Mikä se semmonen ammatti on? Kertokaa mulle. Taitaa jäädä haaveksi. 

Voih, kello on jo paljon.. Kohta täytys herätä An syötöle. Ja tästä kirjotuksesta tuli yks sekametelisoppa. Mutta sainpa ainaki yhden korvan kuunteleen, mitä mulla oli asiaa. Paljon ristiriitasia juttuja. Ehkä niistä joskus tulee selvempiä.. No tulipa tänneki kirjotettua jotaki järkevää. Vai olikohan tämä nyt sitä järkevää? Kirjotin kuitenki. Nyt painun nukkumaan. Toivottavasti pojat haluaa nukkua aamulla pitkään.

Dämn. Tämä järkevä unohti laittaa An maitopullon valmiiksi. Niin, seki vielä. Pullolapsi, eikä imetyksessä. Koska niitä paskamutsi palkintoja jaellaan? 

Täytynee vielä se pullo laittaa. Ja muistaa ottaa makkariin vaippa. Ja varatutti..... 

Kuvat tällä kertaa we♥it.comista.

Koo

ps. Se kolmonenki pyörii päässä koko ajan... Pitäskö vai ei. 

Ei näitten kirjotusten jälkeen missään mielin järkevää, mutta takokaa se minun päähän.