Something to think about

Heippa kaikille!

Huh, onpas viime postauksesta vierähtänytkin aikaa. Voisin heitellä tähän liudan erinäisiä, radiohiljaisuuteen johtaneita syitä (gradu ja muutoinkin jäätävä opiskelutahti, uusi työ, arjen aikataulutusongelmat...), mutta sen sijaan haluan ensinäkin kiittää teitä, jotka olette edelleen käyneet täällä kurkkimassa, vaikka postaustahti onkin hiipunut. Se merkkaa ihan mielettömän paljon meille, ja tuntuu korvaamattoman kivalle! Toisekseen haluan kertoilla teille vähän juttuja, joita Koon kanssa ollaan tämän blogin tulevaisuuden suhteen mietitty.

Tämän blogin perusidea ja ajatus tätä perustettaessa oli se, että lähinnä päiviteltäisiin Riikan kanssa kuulumisia toisillemme. Molemmille sekä valokuvaus että kirjoittaminen ovat rakkaita harrastuksia, joten blogi tuntui oivalta ja jopa jännittävältäkin ratkaisulta. :) Tarkoituksella ei mainostettu blogiamme missään, mutta pikkuhiljaa saimmekin lukijoita ja kävijöitä, mikä oli mielettömän kiva yllätys. Ei oltu koskaan edes yritetty kategorisoida blogiamme mihinkään, lähinnä tämä on sisällöltään kaiketi vastannut lifestyle-blogia, sillä alusta asti haluttiin nimenomaan kirjoittaa meidän arjesta, satoi tai paistoi. Blogi oli ikäänkuin ystäväkirja, päiväkirja toisillemme. Jossain vaiheessa heitettiin ilmoille ajatus, että ehkä kaksi näin erilaista elämää ja arkea saattaisi kiinnostaa muitakin - ja yllätykseksemme kiinnostikin. 

Kuten elämään ja arkeen kuuluu, jokainen päivä on erilainen. Tapahtuu ehkä jotain, mistä ei haluakaan kirjoittaa. Ja sitten ei enää halua kirjoittaa ollenkaan, koska ei tiedä miten kirjoittaisi niin, ettei tulisi kirjoittaneeksi kuitenkin siitä, mistä ei halua kirjoittaa. Alkaa tulla paine siitä, ettei ole kirjoittanut viikkoon, kohta kahteen. Lukijat odottavat. Menee kolmas viikko eikä tekstiä synny edelleenkään. En ehdi, ei minulle ole tapahtunut mitään mielenkiintoista, en viitsi kirjoittaa mitään, en voi näin pitkän hiljaisuuden jälkeen kirjoittaa näin turhaa postausta. Äh.

Pari viikkoa sitten juteltiin Riikan kanssa ensimmäistä kertaa koskaan blogin tulevaisuudesta. Kumpikin oli toisesta tietämättään mietiskellyt ihan samoja asioita, ärsyyntynyt omasta saamattomuudesta blogin suhteen, pohtinut haluaako toinen enää jatkaa, haluanko itsekään. Yksimielisesti päädyttiin siihen ratkaisuun, ettei todellakaan olla valmiita luopumaan tästä mistään hinnasta! ♥ Blogi pysyy pystyssä, toivottavasti hamaan tulevaisuuteen saakka, mutta me ei haluta ottaa tästä enää mitään paineita, on jatkettava rennoin mielin. Pitää tämä päiväkirjana, paikkana jonne voi paeta arjen harmautta tai tulla kertomaan mikä eilen hymyilytti. Postaustahti on sellainen, millaiseksi se luonnollisesti muotoutuu - ehkä kerran kuussa, ehkä kymmenen kertaa kuussa. Ja enemmän kuin mitään me toivotaan, että te pysytte meidän mukana!

Olen puhunut. Ihanaa viikonloppua! ♥

Yy

Pienesti.

Tiedoksenne että oisin sitte tehny jo aikapäiviä sitte sen päivä kuvina postauksen, mutta meän kone ei haluakhaan ottaa minun kuvia ennää vastaan. :( että semmottista. Täytynee ehkä ottaa joku päivä uusiksi, ja alottaa alusta, ko ei kauheasti nappaa päivitellä tänne jotaki 3 viikkoa sitte otettua päivää. :D  noh, joku toinen päivä sitte. :)

No mitäpä muuta ko onneton läppäri... Parin päivän työkuu on jo näin alkukuusta muuttunu lähes viikon mittaseksi työrupeamaksi, joten päivät on menny hyvin pitkälti töihin valmistautuessa ja työpäivästä toipumisessa. :) varsinki ko tällä hetkelä kaupala on elämää suuremmat rymsteeraukset menossa, niin kyllä on äippämuori saanu piettyä hyvvää tahtia yllä. :) Tykkään kyllä että on jotaki tekemistäki, ettei päivät kitkutu vain kassan takana seisoskellessa... Ja koska kaikki on tänhään minua vastaan, eikä kuvia heru, niin käykäähän tuola minunki instassa kurkkimassa kuvia kaaoksesta. ------>

Tästä tuli kauhean tylsä pikkupostaus tällä kertaa, sore. 

Ainiin, hei ihmiset. Jotaki lällyä tullee nyt minun suusta. 

Nyt mie olen oppinu sen. 

Mie ossaan nauttia ja huomata ne pienet hetket. :) 

Ei siinä mennykhään ko 25 vuotta. 

Koo

It's my party and I'll cry if I want to

Voi tätä syksyä. Ihana, mutta silti niin kamala. Olen ollut viime päivät, oikeastaan viime viikot, jotenkin ihan jumissa! Tuntuu, etten saa kiinni oikein mistään ja painatan päivästä toiseen ihan zombiena. Olen saanut tehtyä ihan kivasti koulujuttuja, pitänyt kiinni treenailuista, huomenna aloitan uuden työn ja meneillään on muutenkin kaikkea kivaa kuten viime lauantaiset huikeat rapujuhlat, tuloillaan oleva mökkeilyreissu Kolille ja ensi viikonlopuksi sovitut kivailut kakkosperheen kanssa. Silti olen jotenkin inspiraatiota vailla, tiedättekö?

kaikki kuvat weheartit

Tai sitten mulla on vain koti-ikävä. Kuukausi poissa Lapista, enkä tiedä miten päin olisin. Muutenkin ollaan oltu nyt vain kaupungissa ja vaikka olenkin kaupungistunut kaikin puolin, sormet syyhyten jo odotan, että pääsisin vähän samoilemaan metsään, hengittämään kirpeää joki-ilmaa ja kuuntelemaan muuttolintujen kaakatusta aamukahvikuppi kädessäni. :) Voi kun saataisiin joskus järjestettyä elämä niin, että pohjoiseen pääsisi aina silloin, kun sydän sanoo.

Mutta nyt lähen lenkille täyttämään keuhkot sateen jälkeisellä raikkaalla ilmalla, ja toivotaan parasta, että tunnin reippailun jälkeen kotiin palaileekin ihan uusi tyttö, täynnä inspiraatiota ja ideoita tämän syksyn varalle! ;) Mukavaa viikkoa!

Yy

Syyskuuta.

Aivan käsittämätöntä, että nyt on jo syyskuun 20. päivä. Ulkona on +15'c lämmintä ja ilmat on ollu ihan käsittämättömän hienoja. :) Kuukauen päästä saaki olla jo elämääki suuremmat synttärikemusuunnittelut käynnissä, ko on aika viettää meän perheestä 3/4 synttärit. :) tai toki taitaa jäähä tämän mamman synttärit juhlimatta isommin, mutta poikien kuitenki. Hullua, että siitä on jo neljä vuotta ko lyllersin vatta pystyssä, kuukausi laskethuun aikhaan, ja olin varma ettei se lapsi tule ikinä ulos....

Tässä kuussahan ei allekirjottaneela ole ko kuus päivää töitä, joten vapaa-aikaa on riittäny. Jotenki kyllä tuntuu, että vaikka vappaata on ollu yllinkyllin, niin silti ei kerkeä yhtään mithään tehä! Toisaalta hyvä, ko ei ole siis kerinny vielä tylsyys iskeä.. Selasin instagramin kuvia tuossa, ja tulin siihen tulokseen, että syyskuu on vietetty aika pitkälti aivan sopevissa merkeissä, eli laatuaikaa poikien kans... :)

Lauantaina kävimä tyttärien kans paikallisen hotellin hautajaisissa, ja tunnelmaki oli kieltämättä vähän sen mukanen... :D onneksi ilta oli kuitenki kiva omalta osalta kuitenki, ko sai nähä muutaki välilä ko kotiseiniä.. :) 

Reipasta perjantaipäivää! :)

-Koo

Päivä elämästäni

Mulla oli eilen melko tavallinen, oman arkeni näköinen päivä. Jostain sain kuitenkin toissailtana idean tehdä tämän blogin ensimmäisen päivä kuvina -postauksen, joten kuljettelin kameraa mukana koko päivän, ja räpsin kuvia lähes kaikista puuhistani. :) Mulla oli ainakin hurjan kivaa, ja haluan tulevaisuudessa tehdä näitä joskus vielä lisääkin! Vaan pitemmittä puheitta, tässä tulee :)

Kello pärisi vartin yli yhdeksän. Tiedän, se ei ole kovin aikaisin, mutta mulle ihan sopivasti. :) Rakastan kyllä aikaisia aamuja ja salaa haaveilen sellaisesta rytmistä, että uni oikeasti loppuisi puoli kahdeksan aikaan, mutta toisaalta tulen kyllä todennäköisesti elämään taas vielä sellaisenkin vaiheen, joten ehkä nyt vaan nautin tästä, että saan nukkua pitkään! Heräämisen jälkeen viruttelin hetken aikaa sängyssä, vastasin pariin whatsappiin ja selasin Instagramin. Aamupesulle vääntäytyessäni kello näytti puolta kymmentä...

...ja näytin uskomattoman freesiltä! :D Aamupesujen jälkeen vedin nassuun muutamat dopingit (D-vitskut, Biotiini Strongit kynsille ja hiuksille, ja tein päivää varten litran Yvesin Detox-juomaa). :) Olen muuten ihan superkoukuttunut tuohon juomaan, se maistuu hyvälle ja siitä tulee kivan kevyt olo! Douppauksen jälkeen väsäsin itselleni aamiaisen - puuroa, banaania, mustikoita, raejuustoa ja kanelia, ja sitä mussutellessani lueskelin vähän materiaalia gradua varten.

Päivän aktiviteetti numero yksi oli puoli kahdeksitoista sovittu työhaastattelu. Aamiaisen jälkeen join vielä kupin kahvia, selasin puhelimesta uutisia, ja sitten pitikin alkaa jo laittautua, sillä kello olikin kirinyt jo puoli yhteentoista.

Muun muassa näitä tököttejä tungin hiuksiini ja nassuuni :)

Ja valmista tuli! 

Työhaastattelussa vierähti tunti ja sainkin lähteä sieltä pois hymyissä suin - GOT THE JOB! :) Soitin muutamat riemuidioottipuhelut, ja samalla jatkoin matkaa kirpparille varaamaan mulle ja Martalle pöydän kuun vaihteeseen. 

Sitten olikin jo karsea nälkä, kellon viisarit näyttivät melkein puolta kahta kun pääsin kotiin. Villekin oli heräillyt yövuoron jäljiltä, ja suunniteltiinkin loppupäivän ohjelmaa yhdessä samalla kun vetelin välkkäripalaa nassuun. :)

Välipalan jälkeen alkoi väsyttää ja olisi tehnyt mieli ottaa unet, mutta ei auttanut muu, kuin kylmästi raahautua makkariin gradujuttujen pariin.

Kun koulujutut alkoivat maistua puulta (ainahan ne maistuu), vedin urheilukamat niskaan ja suuntasin salille. :) Tässä vaiheessa kello oli neljän paikkeilla ja pelkäsin, että sali olisi tupaten täynnä...

Mokomakin jumppapirkko...

...Ja niinhän se olikin, mutta sekaan kuitenkin mahtui, ja tein tosi hyvän 45min käsitreenin. :) Sen jälkeen tulin kotiin hakemaan Villeä, ja lähdettiin yhdessä tunnin lenkille. Lenkiltä tullessa piipahdettiin kaupassa.

Käytiin pikasuihkussa, ja sitten ruoan kimppuun! Tehtiin superhyvää tonnikalasalaattia pastapestolla, ja jälkkäriksi juhlistettiin uutta työpaikkaa herkuttelemalla Fazerin mustikkapiirakkakakkusilla ja lämpimällä kaakaolla, nams. :) Ainiin, ja ilmeisesti oli niin nälkä ja makeanhimo, että unohdin kokonaan räpsästä kyseisistä seteistä kuvan. :D Ruokailun jälkeen kello näytti seitsemää, ja vaivuin täysin koomaan. Olin ilmeisesti stressannut työhaastattelusta sen verran, että kun kerran menin pysähtymään ja lysähtämään sohvalle, en tahtonut päästä siitä ylös koko iltana. Lopulta sain kuin sainkin vähän siivoiltua, pyykättyä ja ostettua junaliput viikonlopun Helsingin reissua varten, joten iltakaan ei mennyt ihan hukkaan. :)

 

Sivusilmällä katsoin myös Elämä Lapselle -konserttia, päivitin toista blogiani, ja lopulta hiivin sänkyyn keskeneräisen pokkarin kera puoli kahdentoista aikoihin. Ihan kelpo päivä! :)

Yy

Tervetuloa syksy!

Vaikka meitä on hellitty mielettömän lämpimillä ja näteillä, miltei keskikesäisillä keleillä, äsken havahduin siihen, että parvekkeen oven ollessa raollaan paljaita varpaita alkoi paleltaa. Iltaisin on jo kirpeä, viileä sää, joka henkii syksystä. Ja en voi sanoa muuta, kuin ihanaa. :)

Vaikka syksy tuo tullessaan kaikenlaisia velvollisuuksia ja kesän huolettomuus on enää vain muisto, en vois olla iloisempi! Teetä viltin mutkassa, saunailta ja lasi punaviiniä ystävän kanssa, muutama sivu hyvää kirjaa ennen unta, villasukat, neuleet, nahkatakki, saappaat ja isot huivit. Syksy. <3 Vaikka tähän mennessä syksyyn on kuulunut gradua ja ennen kaikkea gradusta stressaamista on viikkoihin mahtunut myös kivoja juttuja, kuten treenaamista, kirpparishoppailua, ja huikean kivoja ystävähetkiä. :)

Tällä hetkellä odotan hurjasti ensi viikonlopun Helsingin reissua ja siellä odottelevia kavereita, sitä seuraavalla viikolla koittavia treffejä Villen kanssa (sovittiin, että yritetään järjestää kerran viikossa meille treffit, ja mie olen seuraavaksi ideointivastuussa, hihii!) sekä vihdoin Antin ja Martan kanssa meillä pidettäviä rapujuhlia. :) Siispä duunia ja juhlaa sopivassa suhteessa - siitä on maailman paras syksy tehty! :)

kaikki kuvat weheartit

Mukavaa syysviikkoa! :)

Yy

Loppukesän tähtihetkiä

Vaihtui se, vaikka vähän se ihmetyttääkin. Syyskuu. Siitä inspiroituneena kävin läpi huiman kuvasaldon loppukesältä, tässä murusia teillekin :)

Siispä sen pidemmittä puheitta todellakin kippis menneelle, itselleni ehdottomasti maailman parhaaksi muodostuneelle kesälle! Nyt nautitaan tästä ihanasta syksystä, ja tehdään siitäkin maailman paras. :)

Yy

Ja ps, jottei totuus unohtuisi...

Yötä vasten.

Jepulisjep, no sain sitte päivitettyä heti seuraavalla viikola. Että antheeksi niile, joila ei ennää sormissa saati varphaissa veri kierrä tästä parin päivän viihveestä. :) Ja koska nyt on kerinny kuutki jo vaihtua, ja ajatukset on jo ihan muuala, niin reissuiluista saapi tulla hyvin lyhyt ja ytimekäs parin kuvan plätkäys. Lomailut meni ihan hyvin, tai ainaki niin hyvin ko kahen ylivilkhaan höntän kanssa voi mennä. :D

Ja jotta mie jollaki saisin erotettua tämän reissuilupätkän seuraavasta asiasta, 

ettei tarvi tehä kahta päivitystä, niin tässä epätoivonen aasinsilta..... 

Hymyssä suin luin tuota Yykän edellistä päivitystä. :) En siksi, että ittehän olen naimisissa oleva asuntovelallinen äiti, (hahaa, tai ehkä vähän senki takia...) vaan siksi, että nuo asiat on ollu itteläki aika ajankohtasia viime aikoina. Ja oikeastaan ainahan ne on, ko kaikila on tiettyjä odotuksia siitä miten toiset toimii, ja ehkä sitä itteläki on ollu sitte tietyt paihneet mennä siinä muotissa... Ja sitte ko sen kaavan mukhaan on menty, niin sitte piettää asiat sillä mallin, ettei vain jouvu tuottamhaan kellekhään pettymystä, jos asiat ei menekhään ihan suunnitellusti. 

Mie en sitä kadu, mitä päätöksiä olen elämässäni tehny. Toki välilä on päiviä, ko miettii, että ois ihan mukava itteläki mennäviilettää ja matkustella niinkö muutki, muttei pääse, ko ei kehtaa lykätä lapsia taas jolleki muule pään vaivaksi. Tai miettii, että nuila on oikeasti pakko olla adhd, ko ei ne oikeasti voi jaksaa painattaa menehmään koko ajan... :D Ko on nuo höppänät kuitenki niin rakhaat, ja vaikka niin kliseiseltä kuulostaaki, niin parhaimmat asiat mitä olen elämässäni saanu aikaseksi. :) miten se mennee... "Etten vain eläisi elämääni, vaan myös loisin sitä".. 

Ja jos se on ärsyttävvää, että niitä ensimmäisiä vauvauutisia ootethaan, niin kyllä se ärsyttää vielä siinäki vaiheessa, ko on kaks poikaa, ja mainothaan, että "totta te sen tytönki tehettä..." No totta vie, heti ko joku antaa todisteet siittä, että se kolmas on sitte ehottomasti tyttö. :) 

Mulla ei ehkä ole kauheaa tarvetta sitä kolmatta tehä, mutta tuola lausseela siitä aiheesta ei tarvi keskustella enempää. :)

 Loppujen lopuksihan on ihan sama miten sen oman elämänsä ellää, ko ei ne toiset ehkä oikeasti olekhaan niin kiinnostunheita siitä mitä muut tekkee. Ainakhaan ko sen hetken. Tai mie-itte-henkilökohtasesti, en menetä yöuniani sen takia, mitä naapurin rouva on päättäny tehä, niin mie oletan (ja toivon ihan sen mielenrauhan takia) ettei muutkaan niin tehe. Siis menetä niitä yöunia, kyllähän siittä pittää päiväkahvila porista... :) Erinäisten mutkien ja matkojen kautta, olen ittekki tajunnu sen viimein, etten mie voi ihan kaikkia miellyttää, vaikka kuinka haluaisin. Eikä minua jaksa ennää kiinnostaa, jos kaikki ei minun tekemisiä ymmärtäis tai hyväksyis, ko sillä ei oikeasti ole mithään merkitystä. Vain sillä on, mitä sie itte siittä aattelet. Ja tällä hetkelä voin sanoa, että olen ihan oikeasti tyytyväinen omhaan elähmääni, ja miten asiat just nyt on. Mulla on läheläni ne tärkeimmät ihmiset, joitten mie haluan siinä olevan, ja se riittää. ♥ Ainaki nyt. 

Ja hyvin suurela todennäkösyyelä, ko olen kirjottanu tämän keskelä yötä, niin aamula ko luen tämän läpi, niin tuossa ei ehkä ole mithään järkeä, mutta sitte ei ole. :D
Eipä mulla muuta, heipa.

Koo

Ps. Jos te että mene Riikka naimissiin, niin mie käytän sinun polttari-ideat sitte sinun kolmikymppisillä... ;)