Dreamers disease

Mulla on superkiire, mutta kuuntelin äsken repeatilla Aviciita ja tajusin, että Wake me up kiteyttää täydellisesti sen, mitä olen miettinyt ankarasti viime päivät, ja oli pakko tulla kirjoittamaan tänne joitain ajatuksia ylös.

Feeling my way through the darkness

Guided by a beating heart

Olen jostakin syystä painiskellut hirveästi taas niiden pitäisi -asioiden kanssa. Tai enemmänkin sen, merkkaako jotain, jos en toteuta elämässäni pitäisi -asioita. Tarkoittaako se jotain, jos ei mennä vielä naimisiin? Entä jos minusta ei koskaan tunnu siltä, että haluan äidiksi? Entä jos ei osteta taloa, vaan ollaan tyytyväisiä vuokra-asumiseen? Pitäisikö haluta enemmän, edetä johonkin? Voidaanko oikeasti olla tyytyväisiä just näin?

I tried carrying the weight of the world

But I only have two hands

I hope I get the chance to travel the world

And I don't have any plans

Välillä raivostun siihen, kun tuntuu, että ihmiset odottavat meidän osaltamme kihlautumista, hääkutsua, vauvauutisia, omakotitalon ostoa. Nämä ulkopuolelta tulevat paineet saan yleensä sujautettua toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta joskus ne jäävät kalvamaan pitkäksi aikaa, ja huomaan yhtäkkiä kyseenalaistavani niitä asioita, mistä oikeasti olen niin varma. Tiedän mitä haluan, eikä niiden asioiden oikeellisuutta tarvitse todistaa kenellekään. Riittää, että ne tekevät minut itseni onnelliseksi.

Life's a game made for everyone

And love is a prize

All this time I was finding myself
And I didn't know I was lost

Minusta koko pitäisi- sanan käyttö tulisi määrittää rangaistavaksi teoksi. Miksi ihmeessä pitäisi, ja kenen takia? Onko se henkilökohtainen loukkaus meidän naapurin tätiä tai lähikaupan kassaneitiä kohtaan, jos me päätetään hypätä ulos oravanpyörästä, myydä koko omaisuus ja muuttaa vuodeksi Thaimaahan, tai vaikkapa hyvällä omalla tunnolla käyttää omat tulomme ja ansiomme itseemme sen sijaan, että ostaisimme niillä rahoilla vaippoja? En halua millään tavalla väheksyä niitä ihmisiä, jotka perustavat perheen, menevät naimisiin tai ottavat asuntolainan - sehän on upeaa, jos ne asiat tehdään siksi, että ne tekevät onnelliseksi, ja elämästä elämisen arvoista. Puolestani väheksyn niitä ihmisiä, jotka väkisin yrittävät valaa toisetkin siihen samaan muottiin - muidenkin pitäisi, tämä on ainoa oikea tie kulkea, ainoa oikea tapa elää, olet itsekäs hulttio jos et tee kuten me. 

Well life will pass me by if I don't open up my eyes

Kaiken tämän paasauksen pointti: ravistele itsesi hereille. Tee asioita, joita haluat tehdä. Elä elämäsi omalla tavallasi, itsesi näköisesti. Älä anna elämän lipua ohi, älä anna itsesi herätä 80-vuotiaana siihen, mitä olisi pitänyt tehdä. Älä katkeroidu vaan elä niin, että voit kuolinvuoteellasikin allekirjoittaa kaikki tekemäsi valinnat ja naurahtaakin itsellesi. Keskity muuttamaan itsessäsi ja elämässäsi ne asiat, jotka on mahdollista muuttaa, äläkä tuhlaa energiaa siihen, mitä muut ajattelevat. Elä itsellesi, älä muille.

I can't tell where the journey will end

But I know where to start

Yy

Puumalan rannassa komiata poikaa...

Heihoi! Hengissä ollaan, just tällä hetkellä kylläkin vain täpärästi. Sanottakoon selitykseksi, että meillä oli eilen rapujuhlat... Ristus mikä reissu! Hauskaa kuitenkin oli, ja kuvia sieltäkin varmasti luvassa jossakin vaiheessa, kunhan saan ne käytyä läpi. Nyt ajattelin hakata eetteriin kuva-aineistoa kuitenkin viime keskiviikolta, kun vietettiin Villen kanssa yhteinen vapaapäivä Puumalassa. :) Päiväretken jujuhan oli kiva festaritapahtuma Puumalan Siltakemmakat, jonka tuona keskiviikkona korkkasi upeaupea Katri Helena! Lähdettiin kuitenkin köröttelemään kotoa jo aamupäivällä, ja vietettiin koko päivä kierrellen festarialuetta ja pientä Puumalan kylää, istuskeltiin kahviloissa, syötiin hyvin ja nautittiin ihanista jälkkäreistä. Kerrassaan onnistunut ja ihana päivä!

Ja viimeisenä muttei todellakaan vähäisempänä huonolaatuinen räpsy uskomattomasta Katrista! Voitaisko nyt sopia tässä ja nyt, että miekin olen 40 vuoden päästä yhtä kaunis ja yksinkertaisesti lumoava? Kiva!

Huh, nyt taidan ottaa vielä yhden lasillisen limua (helkkarin rapulaulut ja välivodkasnapsit!) ja painua unille. Kivaa viikon jatkoa!

Yy

New soul

Hiphei kaikille! Homman nimihän on nyt se, että tänä kesänä on näköjään panostettu enemmän elämiseen kuin siitä kirjottamiseen - ja hyvä niin. ;) Tosin välillä tämä elämäntahti, ryntäily, säntäily ja kaikkeen mukaan lähteminen kostautuu: esimerkiksi juuri nyt, kun täytyy väkisin lukittautua neljän seinän sisälle, laittaa puhelin äänettömälle ja piilottaa se, ja kertakaikkiaan kahlita itsensä tietokoneen ääreen naputtamaan venyneitä koulujuttuja ja penkoa kolmen kirjaston sivuja gradulähteiden toivossa. Tämä viikko on ollut ihana nollausviikko kaikesta, vietin pari vuorokautta Ruotsin erämaassa, sähköttömässä mökissä ja nautin luonnosta, maailman parhaasta seurasta ja upeista auringonlaskuista. Huomenna juhlitaan kaverin häitä, sunnuntaina äidin synttäreitä ja alkuviikolla lähdetäänkin jo kotiin etelään. Joten ehkäpä palailen sitten kotoa käsin asiaan uudestaan, heitän nyt eetteriin vain kivan kesäpiisin ja jatkan esseen naputusta sosiaalityön teorioista (...). 

Pusuja ja ihanaa viikonloppua!

Yy

On mullaki välilä jotaki elämää.

Kävimä tuossa taannoin kattelemassa Stam1naa Levilä Hullussa Porossa.

Oli kyllä oikein hyvä, vaikka täytyy kyllä myöntää, että puolet lauluista meni vähän ohi, ko en oikein saanu selvää... Okei, kaikki paitsi viiminen. 

Mutta ei se vain kyllä haitannu, hyviä ne oli siltikki. :D 

Ja varsinaisia yhteiskuvia tuli sitte räpsittyä. Voin sanoa, että yhessäkään kuvassa

ei näkyny kaikkia, ainakaan kokonaan... :P 

Nooh, ajatushan se oli tärkein.....

Jos sitte seuraavaksi sitä Mokomaa pääsis johonki kattoon, niin ois aika jees! :)

Koo

Nössöilyntai.

Tänään on kyllä ollut niin sunnuntai kuin voi vain olla. Hennan kanssa diagnosoitiin itsellemme joskus lukioikäisinä sunnuntaimasennus - tieto kivan viikonlopun päättymisestä ja seuraavana päivänä taas alkavasta kouluviikosta pilasi koko päivän, maailma tuntui kaatuvan niskaan ja halutti mennä vain peiton alle piiloon itkemään. Vaan oltiinpa aikaamme edellä, ihan vaikka vasta vuosi sitten luin jostakin lehdestä, että sundayblues oli silloin vastikään ihan todella diagnosoitu, hahaa! Oltiin siis aikaamme edellä, eikä kaikeksi onneksi ainoita, joiden mielestä sunnuntain saisi ampua kuuhun. :D Mondays are nothing, that's all I'm saying.

Sundayblues on siis tänään taas nostanut päätään. Asiaan saattaa kyllä vahvasti vaikuttaa se, että eilen vietettiin ihan huikeaa iltaa Villen veljien ja niiden tyttöystävien kanssa illastamisen ja standupin merkeissä, ja yöunet jäivät todellakin vähiin (ehkä noin neljään tuntiin, jes). Täällä L-rannassahan oli tosiaan käynnissä Sikahauska standup -festivaali, ja me otettiin osaa kuuntelemalla kaksi settiä Kolmessa Lyhdyssä. Oma suosikki oli ihan ehdottomasti Heli Sutela jälleen kerran, ei terve miten lahjakas mimmi! Joten okei, ehkä nauroin eilen tämän päivänkin edestä. :D

Nämä kuvat tallentuivat kameralle perjantaina, kun kutsuin kivoja vieraita meille synttärikahvittelemaan. Sain lahjaksi ihanan Pikkumyy emalimukin, ja halauksia maailman suloisimmalta tytöltä. :) Muutoin perjantai kului koulujuttujen ja treenailujen parissa, kuten myös lauantai ennen iltamenoja. Lyhyet yöunet veroittivat sen verran, että tänään en jaksanut salille, mutta lenkkeillyt olen onneksi senkin edestä! Aamupäivällä käytiin Tanjan kanssa haukkaamassa raitista ilmaa tunnin lenkillä satamassa, ja illalla raahasin vielä Villen ulos toiselle tunnin lenkille. Rakastan näitä -2'c tuulettomia ja sateettomia talvikelejä, parhautta. :) Vaan ei hätää, käytiin paikkaamassa lenkkien suurta energiakulutusta Miian kanssa Coffee Housessa kahveilla, mutakakulla, jätskillä ja juoruilla. ;) Sen keissin jälkeen maailma parani taas roimasti, trust me!

Nyt lähden nukkumaan ja keräilemään energiaa huomenna starttaavaan työharjoitteluun, jaiks! Pitäkää siis peukkuja mulle ja itsellenne huomiseen - onneksi sunnuntai on vain kerran viikossa. ;) Ainiin, ja kuunnelkaa nämä pari sunnuntaihin sopivaa nössöilypiisiä ennen unta, jooko!

Yy

Pelkkää juhlaa!

Sillä välin, kun Yy juhli viiksiniekkojen kanssa, meillä juhlittiin miehen veljen 3kymppisiä :D

Järkättiin päivänsankarille yllätyssynttärit porukalla.

Päivään kuului vuokratut paintball-vermeet ja pelaamista tässä lähimaastossa,

80-luvun teemalla pukeutuminen, ja grillailu,

sekä illan päälle vielä sauna ja palju.

Ihan mukavasti tuli lilluttua kyllä paljussa, ensimmäiset hyppäsi veteen puoli 7 aikaan, 

viimiset pois vähän ennen 12.. Luulis, että tuli puhdasta :D

Jepulisjee, oli kyllä älyttömän kiva ilta! :D

Ja tosiaan perjantaina vieteltiin Yyn kans kahestaan sen läksäreitä/tyttöjen iltaa,

ja koska mulla ei ole yhtään kuvia, saa Yy tehä ihkun postauksen aiheesta! ;)

Koo

ps. olen ihan rakastunu tähän Pinkin uuteen piisiin! ♥

El Musica.

Tulin vain jakamaan teille uuden mussiikkilöydön. 

One tree hillistä tietysti tämänkin bongasin.

Me like. :)

Ja hei, eikö ole hieno tuo Yyn tekemä banneri!? :)

Etenki tuo kaunis nainen otsatukassa. ♥

Koo

The ick factor.

Ensinnäkin - perjantai! Sydän sille, tai vaikka kaksikin! :)

Mulla on maailman paras kesätyö, mutta silti pari vapaapäivää tulee kyllä tarpeeseen. Tai ennen kaikkea kunnon yöunet! Käperrynkin kohta jo peiton alle hyvän kirjan kanssa (ostin Kontista 1,5 eurolla ennen lomaa kolme pokkaria, joista nyt on menossa Bridget Jones, vaikuttaa ihan lupaavalle vaikken leffoista niin tykännytkään - tekstinä tuntuu kuitenkin olevan ihan viihdyttävää hömppää!), mutta ennen sitä ihan pakko vähän hehkuttaa sitä, että kesä on täällä!

Ja mistä sen tietää? Siitä, että unohdin eilenaamulla takin kotiin. :) Mulla oli eilen vielä opintoläsnäolo Rovaniemellä, ja koulun jälkeen käytiin Kirsin kanssa kaupoilla ja jätskillä, ja oli mielettömän lämmin! Tänään puolestaan heti töiden jälkeen heitin bikinit päälle, ja asetuin rantasaunan terassille nauttimaan paisteesta ja metsästämään kesän ekoja rusketusrajoja, ja nukuinkin tyytyväisenä siinä lämmössä myös päikkärit. :) Huippua!

Näiden kelien kunniaksi olen saanut kesäliikunnatkin vihdoin käyntiin. Maastossa juoksu ei lähtenyt ihan niin hyvin kuin keväällä, mutta onneksi kesä on pitkä ja mulla paljon aikaa lenkkeillä. ;) Huomenna aamusta lähdetään äidin kanssa Tornioon ja Haaparannalle Ikeaan, mutta sitä ennen pakotan itseni aamulenkille! Sen vuoksi ajattelin tykittää tähän muutaman kipsun, jospa näiden ansiosta tuntuisi aamullakin jalat kevyemmiltä. :) Näitä on näkyillyt varmaan muissakin blogeissa kyllästymiseenkin asti, mutta ei voi mitään, täältä tulee!

Hassua miten yleensä tällaiset pinkkipurkkapopit eivät jaksa juurikaan kiinnostaa, mutta salilla tai lenkillä en voisi juuri muunlaista kuunnellakaan! Tämän energiapläjäyksen myötä kivaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille, nukkukaa pitkään ja nauttikaa lämmöstä! :)

Yy