Something to think about

Heippa kaikille!

Huh, onpas viime postauksesta vierähtänytkin aikaa. Voisin heitellä tähän liudan erinäisiä, radiohiljaisuuteen johtaneita syitä (gradu ja muutoinkin jäätävä opiskelutahti, uusi työ, arjen aikataulutusongelmat...), mutta sen sijaan haluan ensinäkin kiittää teitä, jotka olette edelleen käyneet täällä kurkkimassa, vaikka postaustahti onkin hiipunut. Se merkkaa ihan mielettömän paljon meille, ja tuntuu korvaamattoman kivalle! Toisekseen haluan kertoilla teille vähän juttuja, joita Koon kanssa ollaan tämän blogin tulevaisuuden suhteen mietitty.

Tämän blogin perusidea ja ajatus tätä perustettaessa oli se, että lähinnä päiviteltäisiin Riikan kanssa kuulumisia toisillemme. Molemmille sekä valokuvaus että kirjoittaminen ovat rakkaita harrastuksia, joten blogi tuntui oivalta ja jopa jännittävältäkin ratkaisulta. :) Tarkoituksella ei mainostettu blogiamme missään, mutta pikkuhiljaa saimmekin lukijoita ja kävijöitä, mikä oli mielettömän kiva yllätys. Ei oltu koskaan edes yritetty kategorisoida blogiamme mihinkään, lähinnä tämä on sisällöltään kaiketi vastannut lifestyle-blogia, sillä alusta asti haluttiin nimenomaan kirjoittaa meidän arjesta, satoi tai paistoi. Blogi oli ikäänkuin ystäväkirja, päiväkirja toisillemme. Jossain vaiheessa heitettiin ilmoille ajatus, että ehkä kaksi näin erilaista elämää ja arkea saattaisi kiinnostaa muitakin - ja yllätykseksemme kiinnostikin. 

Kuten elämään ja arkeen kuuluu, jokainen päivä on erilainen. Tapahtuu ehkä jotain, mistä ei haluakaan kirjoittaa. Ja sitten ei enää halua kirjoittaa ollenkaan, koska ei tiedä miten kirjoittaisi niin, ettei tulisi kirjoittaneeksi kuitenkin siitä, mistä ei halua kirjoittaa. Alkaa tulla paine siitä, ettei ole kirjoittanut viikkoon, kohta kahteen. Lukijat odottavat. Menee kolmas viikko eikä tekstiä synny edelleenkään. En ehdi, ei minulle ole tapahtunut mitään mielenkiintoista, en viitsi kirjoittaa mitään, en voi näin pitkän hiljaisuuden jälkeen kirjoittaa näin turhaa postausta. Äh.

Pari viikkoa sitten juteltiin Riikan kanssa ensimmäistä kertaa koskaan blogin tulevaisuudesta. Kumpikin oli toisesta tietämättään mietiskellyt ihan samoja asioita, ärsyyntynyt omasta saamattomuudesta blogin suhteen, pohtinut haluaako toinen enää jatkaa, haluanko itsekään. Yksimielisesti päädyttiin siihen ratkaisuun, ettei todellakaan olla valmiita luopumaan tästä mistään hinnasta! ♥ Blogi pysyy pystyssä, toivottavasti hamaan tulevaisuuteen saakka, mutta me ei haluta ottaa tästä enää mitään paineita, on jatkettava rennoin mielin. Pitää tämä päiväkirjana, paikkana jonne voi paeta arjen harmautta tai tulla kertomaan mikä eilen hymyilytti. Postaustahti on sellainen, millaiseksi se luonnollisesti muotoutuu - ehkä kerran kuussa, ehkä kymmenen kertaa kuussa. Ja enemmän kuin mitään me toivotaan, että te pysytte meidän mukana!

Olen puhunut. Ihanaa viikonloppua! ♥

Yy

It's my party and I'll cry if I want to

Voi tätä syksyä. Ihana, mutta silti niin kamala. Olen ollut viime päivät, oikeastaan viime viikot, jotenkin ihan jumissa! Tuntuu, etten saa kiinni oikein mistään ja painatan päivästä toiseen ihan zombiena. Olen saanut tehtyä ihan kivasti koulujuttuja, pitänyt kiinni treenailuista, huomenna aloitan uuden työn ja meneillään on muutenkin kaikkea kivaa kuten viime lauantaiset huikeat rapujuhlat, tuloillaan oleva mökkeilyreissu Kolille ja ensi viikonlopuksi sovitut kivailut kakkosperheen kanssa. Silti olen jotenkin inspiraatiota vailla, tiedättekö?

kaikki kuvat weheartit

Tai sitten mulla on vain koti-ikävä. Kuukausi poissa Lapista, enkä tiedä miten päin olisin. Muutenkin ollaan oltu nyt vain kaupungissa ja vaikka olenkin kaupungistunut kaikin puolin, sormet syyhyten jo odotan, että pääsisin vähän samoilemaan metsään, hengittämään kirpeää joki-ilmaa ja kuuntelemaan muuttolintujen kaakatusta aamukahvikuppi kädessäni. :) Voi kun saataisiin joskus järjestettyä elämä niin, että pohjoiseen pääsisi aina silloin, kun sydän sanoo.

Mutta nyt lähen lenkille täyttämään keuhkot sateen jälkeisellä raikkaalla ilmalla, ja toivotaan parasta, että tunnin reippailun jälkeen kotiin palaileekin ihan uusi tyttö, täynnä inspiraatiota ja ideoita tämän syksyn varalle! ;) Mukavaa viikkoa!

Yy

Päivä elämästäni

Mulla oli eilen melko tavallinen, oman arkeni näköinen päivä. Jostain sain kuitenkin toissailtana idean tehdä tämän blogin ensimmäisen päivä kuvina -postauksen, joten kuljettelin kameraa mukana koko päivän, ja räpsin kuvia lähes kaikista puuhistani. :) Mulla oli ainakin hurjan kivaa, ja haluan tulevaisuudessa tehdä näitä joskus vielä lisääkin! Vaan pitemmittä puheitta, tässä tulee :)

Kello pärisi vartin yli yhdeksän. Tiedän, se ei ole kovin aikaisin, mutta mulle ihan sopivasti. :) Rakastan kyllä aikaisia aamuja ja salaa haaveilen sellaisesta rytmistä, että uni oikeasti loppuisi puoli kahdeksan aikaan, mutta toisaalta tulen kyllä todennäköisesti elämään taas vielä sellaisenkin vaiheen, joten ehkä nyt vaan nautin tästä, että saan nukkua pitkään! Heräämisen jälkeen viruttelin hetken aikaa sängyssä, vastasin pariin whatsappiin ja selasin Instagramin. Aamupesulle vääntäytyessäni kello näytti puolta kymmentä...

...ja näytin uskomattoman freesiltä! :D Aamupesujen jälkeen vedin nassuun muutamat dopingit (D-vitskut, Biotiini Strongit kynsille ja hiuksille, ja tein päivää varten litran Yvesin Detox-juomaa). :) Olen muuten ihan superkoukuttunut tuohon juomaan, se maistuu hyvälle ja siitä tulee kivan kevyt olo! Douppauksen jälkeen väsäsin itselleni aamiaisen - puuroa, banaania, mustikoita, raejuustoa ja kanelia, ja sitä mussutellessani lueskelin vähän materiaalia gradua varten.

Päivän aktiviteetti numero yksi oli puoli kahdeksitoista sovittu työhaastattelu. Aamiaisen jälkeen join vielä kupin kahvia, selasin puhelimesta uutisia, ja sitten pitikin alkaa jo laittautua, sillä kello olikin kirinyt jo puoli yhteentoista.

Muun muassa näitä tököttejä tungin hiuksiini ja nassuuni :)

Ja valmista tuli! 

Työhaastattelussa vierähti tunti ja sainkin lähteä sieltä pois hymyissä suin - GOT THE JOB! :) Soitin muutamat riemuidioottipuhelut, ja samalla jatkoin matkaa kirpparille varaamaan mulle ja Martalle pöydän kuun vaihteeseen. 

Sitten olikin jo karsea nälkä, kellon viisarit näyttivät melkein puolta kahta kun pääsin kotiin. Villekin oli heräillyt yövuoron jäljiltä, ja suunniteltiinkin loppupäivän ohjelmaa yhdessä samalla kun vetelin välkkäripalaa nassuun. :)

Välipalan jälkeen alkoi väsyttää ja olisi tehnyt mieli ottaa unet, mutta ei auttanut muu, kuin kylmästi raahautua makkariin gradujuttujen pariin.

Kun koulujutut alkoivat maistua puulta (ainahan ne maistuu), vedin urheilukamat niskaan ja suuntasin salille. :) Tässä vaiheessa kello oli neljän paikkeilla ja pelkäsin, että sali olisi tupaten täynnä...

Mokomakin jumppapirkko...

...Ja niinhän se olikin, mutta sekaan kuitenkin mahtui, ja tein tosi hyvän 45min käsitreenin. :) Sen jälkeen tulin kotiin hakemaan Villeä, ja lähdettiin yhdessä tunnin lenkille. Lenkiltä tullessa piipahdettiin kaupassa.

Käytiin pikasuihkussa, ja sitten ruoan kimppuun! Tehtiin superhyvää tonnikalasalaattia pastapestolla, ja jälkkäriksi juhlistettiin uutta työpaikkaa herkuttelemalla Fazerin mustikkapiirakkakakkusilla ja lämpimällä kaakaolla, nams. :) Ainiin, ja ilmeisesti oli niin nälkä ja makeanhimo, että unohdin kokonaan räpsästä kyseisistä seteistä kuvan. :D Ruokailun jälkeen kello näytti seitsemää, ja vaivuin täysin koomaan. Olin ilmeisesti stressannut työhaastattelusta sen verran, että kun kerran menin pysähtymään ja lysähtämään sohvalle, en tahtonut päästä siitä ylös koko iltana. Lopulta sain kuin sainkin vähän siivoiltua, pyykättyä ja ostettua junaliput viikonlopun Helsingin reissua varten, joten iltakaan ei mennyt ihan hukkaan. :)

 

Sivusilmällä katsoin myös Elämä Lapselle -konserttia, päivitin toista blogiani, ja lopulta hiivin sänkyyn keskeneräisen pokkarin kera puoli kahdentoista aikoihin. Ihan kelpo päivä! :)

Yy

Tervetuloa syksy!

Vaikka meitä on hellitty mielettömän lämpimillä ja näteillä, miltei keskikesäisillä keleillä, äsken havahduin siihen, että parvekkeen oven ollessa raollaan paljaita varpaita alkoi paleltaa. Iltaisin on jo kirpeä, viileä sää, joka henkii syksystä. Ja en voi sanoa muuta, kuin ihanaa. :)

Vaikka syksy tuo tullessaan kaikenlaisia velvollisuuksia ja kesän huolettomuus on enää vain muisto, en vois olla iloisempi! Teetä viltin mutkassa, saunailta ja lasi punaviiniä ystävän kanssa, muutama sivu hyvää kirjaa ennen unta, villasukat, neuleet, nahkatakki, saappaat ja isot huivit. Syksy. <3 Vaikka tähän mennessä syksyyn on kuulunut gradua ja ennen kaikkea gradusta stressaamista on viikkoihin mahtunut myös kivoja juttuja, kuten treenaamista, kirpparishoppailua, ja huikean kivoja ystävähetkiä. :)

Tällä hetkellä odotan hurjasti ensi viikonlopun Helsingin reissua ja siellä odottelevia kavereita, sitä seuraavalla viikolla koittavia treffejä Villen kanssa (sovittiin, että yritetään järjestää kerran viikossa meille treffit, ja mie olen seuraavaksi ideointivastuussa, hihii!) sekä vihdoin Antin ja Martan kanssa meillä pidettäviä rapujuhlia. :) Siispä duunia ja juhlaa sopivassa suhteessa - siitä on maailman paras syksy tehty! :)

kaikki kuvat weheartit

Mukavaa syysviikkoa! :)

Yy

Loppukesän tähtihetkiä

Vaihtui se, vaikka vähän se ihmetyttääkin. Syyskuu. Siitä inspiroituneena kävin läpi huiman kuvasaldon loppukesältä, tässä murusia teillekin :)

Siispä sen pidemmittä puheitta todellakin kippis menneelle, itselleni ehdottomasti maailman parhaaksi muodostuneelle kesälle! Nyt nautitaan tästä ihanasta syksystä, ja tehdään siitäkin maailman paras. :)

Yy

Ja ps, jottei totuus unohtuisi...

Dreamers disease

Mulla on superkiire, mutta kuuntelin äsken repeatilla Aviciita ja tajusin, että Wake me up kiteyttää täydellisesti sen, mitä olen miettinyt ankarasti viime päivät, ja oli pakko tulla kirjoittamaan tänne joitain ajatuksia ylös.

Feeling my way through the darkness

Guided by a beating heart

Olen jostakin syystä painiskellut hirveästi taas niiden pitäisi -asioiden kanssa. Tai enemmänkin sen, merkkaako jotain, jos en toteuta elämässäni pitäisi -asioita. Tarkoittaako se jotain, jos ei mennä vielä naimisiin? Entä jos minusta ei koskaan tunnu siltä, että haluan äidiksi? Entä jos ei osteta taloa, vaan ollaan tyytyväisiä vuokra-asumiseen? Pitäisikö haluta enemmän, edetä johonkin? Voidaanko oikeasti olla tyytyväisiä just näin?

I tried carrying the weight of the world

But I only have two hands

I hope I get the chance to travel the world

And I don't have any plans

Välillä raivostun siihen, kun tuntuu, että ihmiset odottavat meidän osaltamme kihlautumista, hääkutsua, vauvauutisia, omakotitalon ostoa. Nämä ulkopuolelta tulevat paineet saan yleensä sujautettua toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta joskus ne jäävät kalvamaan pitkäksi aikaa, ja huomaan yhtäkkiä kyseenalaistavani niitä asioita, mistä oikeasti olen niin varma. Tiedän mitä haluan, eikä niiden asioiden oikeellisuutta tarvitse todistaa kenellekään. Riittää, että ne tekevät minut itseni onnelliseksi.

Life's a game made for everyone

And love is a prize

All this time I was finding myself
And I didn't know I was lost

Minusta koko pitäisi- sanan käyttö tulisi määrittää rangaistavaksi teoksi. Miksi ihmeessä pitäisi, ja kenen takia? Onko se henkilökohtainen loukkaus meidän naapurin tätiä tai lähikaupan kassaneitiä kohtaan, jos me päätetään hypätä ulos oravanpyörästä, myydä koko omaisuus ja muuttaa vuodeksi Thaimaahan, tai vaikkapa hyvällä omalla tunnolla käyttää omat tulomme ja ansiomme itseemme sen sijaan, että ostaisimme niillä rahoilla vaippoja? En halua millään tavalla väheksyä niitä ihmisiä, jotka perustavat perheen, menevät naimisiin tai ottavat asuntolainan - sehän on upeaa, jos ne asiat tehdään siksi, että ne tekevät onnelliseksi, ja elämästä elämisen arvoista. Puolestani väheksyn niitä ihmisiä, jotka väkisin yrittävät valaa toisetkin siihen samaan muottiin - muidenkin pitäisi, tämä on ainoa oikea tie kulkea, ainoa oikea tapa elää, olet itsekäs hulttio jos et tee kuten me. 

Well life will pass me by if I don't open up my eyes

Kaiken tämän paasauksen pointti: ravistele itsesi hereille. Tee asioita, joita haluat tehdä. Elä elämäsi omalla tavallasi, itsesi näköisesti. Älä anna elämän lipua ohi, älä anna itsesi herätä 80-vuotiaana siihen, mitä olisi pitänyt tehdä. Älä katkeroidu vaan elä niin, että voit kuolinvuoteellasikin allekirjoittaa kaikki tekemäsi valinnat ja naurahtaakin itsellesi. Keskity muuttamaan itsessäsi ja elämässäsi ne asiat, jotka on mahdollista muuttaa, äläkä tuhlaa energiaa siihen, mitä muut ajattelevat. Elä itsellesi, älä muille.

I can't tell where the journey will end

But I know where to start

Yy

Helan går!

Rapujuhat. Mulle ensimmäinen kerta, muttei takuulla viimeinen. Vaikka allekirjoittanut ei ehkä ihan täysin tyylikkyyspistein hanskannut rapulaulujen välisiä vodka-snapseja, niin superhauskaa oli silti! Miian ihana mökki, rantasauna, loppukesän ihana helle ja useat pulahdukset järveen, lapsikavereita, koirakavereita, superhyvää kanttarellisavuporokeittoa, rapuja ja paahtoleipää, viiniä, rapulauluja (eikä soinutkaan HEELAN GÅÅÅR kuin kevyesti viikon päässä tämän jälkeen...) ja hillitöntä naurua mielettömällä porukalla! En voi sanoa muuta, kuin että mulla on yksinkertaisesti huikea "appiperhe" ja tästä tulee niin perinne! :)

Ollaan ällöjä. <3

Eilen juhlittiin osaksi samalla porukalla Mikko-herran 3-kymppisiä, ja sanotaanko näin että kaiken sen tanssimisen, lyhyiden yöunien, tämänpäiväisen lenkkeilyn ja salirääkin sekä saunan jälkeen olo täällä päässä ei ole kovinkaan letsgou, vaan suhteellisen naatti! Siispä nyt vähän texmex-salaattia ja päikkäreitä kiitoos!

Yy

Minigolfmestari

Koska tänään on ollut sateinen syyspäivä, ajattelin heittää tänne piristykseksi kuvia parin viikon takaiselta vapaapäivältä! Päivä sisälsi rantsuilua, laivaterassisalaattia, minigolfia ja ennen kaikkea hyvää seuraa. :)

Huomatkaa viimeisen kuvan tärkeä haara-asento... Se oli taatusti 7-1 viemäni murskavoiton salaisuus, hahaa! ;) Mulla olis tänne vaikka mitä asiaa, julkaisematta on vielä ainakin rapujuhlakuvat, yhdet hääkuvat ja viikonlopun Helsinki-reissun kuvat. Lisäksi olen suunnitellut pientä asukollaasijuttua, katsotaan toteutuuko se, ja jos, niin milloin. :) Meidän blogihan ei todellakaan mikään muoti- tai päivänasu-blogi ole, vaikka itse niitä palavasti rakastankin, kuten vaatteita ja muotiakin! Viimeaikoina olen kuitenkin kokenut niin monta vakavaa asukriisiä, että ajattelin moisesta kollaasista olevan ainakin itselleni hyötyä sellaisen taas iskiessä. :) Stay tuned siis.

Kiirettä kuitenkin pitää, enkä ole millään ehtinyt tänne läheskään niin paljon kuin haluaisin! Kesäopinnot ovat vielä pahasti kesken, ja niiden lisäksi aikaa syö muunmuassa työnhaku, syksyn opintojen suunnittelu ja monta pienenpientä pitäisi -asiaa. Tänään ilmottauduin osalle syksyn kursseista - läsnäoloja ei onneksi ole paljon, ja osan opinnoista saan siirrettyä Helsinkiin, mutta työtä sitäkin enemmän. Silti haluaisin jotakin osa-aikatyötä tähän ohelle - jotenkin tuntuu, että saisin opintojakin paremmin suoritettua, kun arjessa olisi selkeämpi rytmi. Myös lisätuloille olisi enemmän kuin tilausta. Toivotaan siis parasta! :)

Vaan nyt vaatekaapin siivouksen kimppuun, puuh! Superkivaa loppuviikkoa!

Yy