Dreamers disease

Mulla on superkiire, mutta kuuntelin äsken repeatilla Aviciita ja tajusin, että Wake me up kiteyttää täydellisesti sen, mitä olen miettinyt ankarasti viime päivät, ja oli pakko tulla kirjoittamaan tänne joitain ajatuksia ylös.

Feeling my way through the darkness

Guided by a beating heart

Olen jostakin syystä painiskellut hirveästi taas niiden pitäisi -asioiden kanssa. Tai enemmänkin sen, merkkaako jotain, jos en toteuta elämässäni pitäisi -asioita. Tarkoittaako se jotain, jos ei mennä vielä naimisiin? Entä jos minusta ei koskaan tunnu siltä, että haluan äidiksi? Entä jos ei osteta taloa, vaan ollaan tyytyväisiä vuokra-asumiseen? Pitäisikö haluta enemmän, edetä johonkin? Voidaanko oikeasti olla tyytyväisiä just näin?

I tried carrying the weight of the world

But I only have two hands

I hope I get the chance to travel the world

And I don't have any plans

Välillä raivostun siihen, kun tuntuu, että ihmiset odottavat meidän osaltamme kihlautumista, hääkutsua, vauvauutisia, omakotitalon ostoa. Nämä ulkopuolelta tulevat paineet saan yleensä sujautettua toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta joskus ne jäävät kalvamaan pitkäksi aikaa, ja huomaan yhtäkkiä kyseenalaistavani niitä asioita, mistä oikeasti olen niin varma. Tiedän mitä haluan, eikä niiden asioiden oikeellisuutta tarvitse todistaa kenellekään. Riittää, että ne tekevät minut itseni onnelliseksi.

Life's a game made for everyone

And love is a prize

All this time I was finding myself
And I didn't know I was lost

Minusta koko pitäisi- sanan käyttö tulisi määrittää rangaistavaksi teoksi. Miksi ihmeessä pitäisi, ja kenen takia? Onko se henkilökohtainen loukkaus meidän naapurin tätiä tai lähikaupan kassaneitiä kohtaan, jos me päätetään hypätä ulos oravanpyörästä, myydä koko omaisuus ja muuttaa vuodeksi Thaimaahan, tai vaikkapa hyvällä omalla tunnolla käyttää omat tulomme ja ansiomme itseemme sen sijaan, että ostaisimme niillä rahoilla vaippoja? En halua millään tavalla väheksyä niitä ihmisiä, jotka perustavat perheen, menevät naimisiin tai ottavat asuntolainan - sehän on upeaa, jos ne asiat tehdään siksi, että ne tekevät onnelliseksi, ja elämästä elämisen arvoista. Puolestani väheksyn niitä ihmisiä, jotka väkisin yrittävät valaa toisetkin siihen samaan muottiin - muidenkin pitäisi, tämä on ainoa oikea tie kulkea, ainoa oikea tapa elää, olet itsekäs hulttio jos et tee kuten me. 

Well life will pass me by if I don't open up my eyes

Kaiken tämän paasauksen pointti: ravistele itsesi hereille. Tee asioita, joita haluat tehdä. Elä elämäsi omalla tavallasi, itsesi näköisesti. Älä anna elämän lipua ohi, älä anna itsesi herätä 80-vuotiaana siihen, mitä olisi pitänyt tehdä. Älä katkeroidu vaan elä niin, että voit kuolinvuoteellasikin allekirjoittaa kaikki tekemäsi valinnat ja naurahtaakin itsellesi. Keskity muuttamaan itsessäsi ja elämässäsi ne asiat, jotka on mahdollista muuttaa, äläkä tuhlaa energiaa siihen, mitä muut ajattelevat. Elä itsellesi, älä muille.

I can't tell where the journey will end

But I know where to start

Yy

Helan går!

Rapujuhat. Mulle ensimmäinen kerta, muttei takuulla viimeinen. Vaikka allekirjoittanut ei ehkä ihan täysin tyylikkyyspistein hanskannut rapulaulujen välisiä vodka-snapseja, niin superhauskaa oli silti! Miian ihana mökki, rantasauna, loppukesän ihana helle ja useat pulahdukset järveen, lapsikavereita, koirakavereita, superhyvää kanttarellisavuporokeittoa, rapuja ja paahtoleipää, viiniä, rapulauluja (eikä soinutkaan HEELAN GÅÅÅR kuin kevyesti viikon päässä tämän jälkeen...) ja hillitöntä naurua mielettömällä porukalla! En voi sanoa muuta, kuin että mulla on yksinkertaisesti huikea "appiperhe" ja tästä tulee niin perinne! :)

Ollaan ällöjä. <3

Eilen juhlittiin osaksi samalla porukalla Mikko-herran 3-kymppisiä, ja sanotaanko näin että kaiken sen tanssimisen, lyhyiden yöunien, tämänpäiväisen lenkkeilyn ja salirääkin sekä saunan jälkeen olo täällä päässä ei ole kovinkaan letsgou, vaan suhteellisen naatti! Siispä nyt vähän texmex-salaattia ja päikkäreitä kiitoos!

Yy

Minigolfmestari

Koska tänään on ollut sateinen syyspäivä, ajattelin heittää tänne piristykseksi kuvia parin viikon takaiselta vapaapäivältä! Päivä sisälsi rantsuilua, laivaterassisalaattia, minigolfia ja ennen kaikkea hyvää seuraa. :)

Huomatkaa viimeisen kuvan tärkeä haara-asento... Se oli taatusti 7-1 viemäni murskavoiton salaisuus, hahaa! ;) Mulla olis tänne vaikka mitä asiaa, julkaisematta on vielä ainakin rapujuhlakuvat, yhdet hääkuvat ja viikonlopun Helsinki-reissun kuvat. Lisäksi olen suunnitellut pientä asukollaasijuttua, katsotaan toteutuuko se, ja jos, niin milloin. :) Meidän blogihan ei todellakaan mikään muoti- tai päivänasu-blogi ole, vaikka itse niitä palavasti rakastankin, kuten vaatteita ja muotiakin! Viimeaikoina olen kuitenkin kokenut niin monta vakavaa asukriisiä, että ajattelin moisesta kollaasista olevan ainakin itselleni hyötyä sellaisen taas iskiessä. :) Stay tuned siis.

Kiirettä kuitenkin pitää, enkä ole millään ehtinyt tänne läheskään niin paljon kuin haluaisin! Kesäopinnot ovat vielä pahasti kesken, ja niiden lisäksi aikaa syö muunmuassa työnhaku, syksyn opintojen suunnittelu ja monta pienenpientä pitäisi -asiaa. Tänään ilmottauduin osalle syksyn kursseista - läsnäoloja ei onneksi ole paljon, ja osan opinnoista saan siirrettyä Helsinkiin, mutta työtä sitäkin enemmän. Silti haluaisin jotakin osa-aikatyötä tähän ohelle - jotenkin tuntuu, että saisin opintojakin paremmin suoritettua, kun arjessa olisi selkeämpi rytmi. Myös lisätuloille olisi enemmän kuin tilausta. Toivotaan siis parasta! :)

Vaan nyt vaatekaapin siivouksen kimppuun, puuh! Superkivaa loppuviikkoa!

Yy

Kaikila rannoila.

Mikäpä sen parempi hetki päivittää blogia, ko matka Kajaanista Vaasaan... :)

Viime viikola oli aika mahtisilmoja, niin pitihän niistä sitte kans nauttia. Yhtenä iltana, ko pojat oli menny jo nukhuun, tehimä jotaki ihan harvinaista Jn kans. :o Nimittäin pistimä rilhiin tulet, ja istuskelima kaksistaan takapihala ilta-auringossa. :) Lievästi ärsyttää, ettei tajua oikeasti nauttia tuosta oman pihan näkymästä niin paljon, ko vois ja ehkä pitäiski. Ehkä sitä vielä joskus oppii arvostaan enempi. Ja kyllähän sitä nytki, ko muistaa vain pysähtyä hetkeksi... 

Haha, kuinka hassulta sitä ihminen näyttääki, ko aurinko paistaa silhmiin :D

Viime lauantaina sitte ajelimma mökile yheksi yöksi. :) Vartti meän laskeutumisen jälkheen saapu myös Orajärven poppoo saunomhaan ja naatiskelheen mökile. Ihan toisista tietämättämme sinne oli siis suunnattu. Mutta mikäpä siinä, mukava yöreissu oli kuitenki! :) 

Sormet ja varphaat ristiin, että saisin päivitettyä jo ens viikola tästä meän kesälomareissusta. :)

Koo

Puumalan rannassa komiata poikaa...

Heihoi! Hengissä ollaan, just tällä hetkellä kylläkin vain täpärästi. Sanottakoon selitykseksi, että meillä oli eilen rapujuhlat... Ristus mikä reissu! Hauskaa kuitenkin oli, ja kuvia sieltäkin varmasti luvassa jossakin vaiheessa, kunhan saan ne käytyä läpi. Nyt ajattelin hakata eetteriin kuva-aineistoa kuitenkin viime keskiviikolta, kun vietettiin Villen kanssa yhteinen vapaapäivä Puumalassa. :) Päiväretken jujuhan oli kiva festaritapahtuma Puumalan Siltakemmakat, jonka tuona keskiviikkona korkkasi upeaupea Katri Helena! Lähdettiin kuitenkin köröttelemään kotoa jo aamupäivällä, ja vietettiin koko päivä kierrellen festarialuetta ja pientä Puumalan kylää, istuskeltiin kahviloissa, syötiin hyvin ja nautittiin ihanista jälkkäreistä. Kerrassaan onnistunut ja ihana päivä!

Ja viimeisenä muttei todellakaan vähäisempänä huonolaatuinen räpsy uskomattomasta Katrista! Voitaisko nyt sopia tässä ja nyt, että miekin olen 40 vuoden päästä yhtä kaunis ja yksinkertaisesti lumoava? Kiva!

Huh, nyt taidan ottaa vielä yhden lasillisen limua (helkkarin rapulaulut ja välivodkasnapsit!) ja painua unille. Kivaa viikon jatkoa!

Yy