Mulla on superkiire, mutta kuuntelin äsken repeatilla Aviciita ja tajusin, että Wake me up kiteyttää täydellisesti sen, mitä olen miettinyt ankarasti viime päivät, ja oli pakko tulla kirjoittamaan tänne joitain ajatuksia ylös.
Feeling my way through the darkness
Guided by a beating heart
Olen jostakin syystä painiskellut hirveästi taas niiden pitäisi -asioiden kanssa. Tai enemmänkin sen, merkkaako jotain, jos en toteuta elämässäni pitäisi -asioita. Tarkoittaako se jotain, jos ei mennä vielä naimisiin? Entä jos minusta ei koskaan tunnu siltä, että haluan äidiksi? Entä jos ei osteta taloa, vaan ollaan tyytyväisiä vuokra-asumiseen? Pitäisikö haluta enemmän, edetä johonkin? Voidaanko oikeasti olla tyytyväisiä just näin?
I tried carrying the weight of the world
But I only have two hands
I hope I get the chance to travel the world
And I don't have any plans
Välillä raivostun siihen, kun tuntuu, että ihmiset odottavat meidän osaltamme kihlautumista, hääkutsua, vauvauutisia, omakotitalon ostoa. Nämä ulkopuolelta tulevat paineet saan yleensä sujautettua toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta joskus ne jäävät kalvamaan pitkäksi aikaa, ja huomaan yhtäkkiä kyseenalaistavani niitä asioita, mistä oikeasti olen niin varma. Tiedän mitä haluan, eikä niiden asioiden oikeellisuutta tarvitse todistaa kenellekään. Riittää, että ne tekevät minut itseni onnelliseksi.
Life's a game made for everyone
And love is a prize
All this time I was finding myself
And I didn't know I was lost
And I didn't know I was lost
Minusta koko pitäisi- sanan käyttö tulisi määrittää rangaistavaksi teoksi. Miksi ihmeessä pitäisi, ja kenen takia? Onko se henkilökohtainen loukkaus meidän naapurin tätiä tai lähikaupan kassaneitiä kohtaan, jos me päätetään hypätä ulos oravanpyörästä, myydä koko omaisuus ja muuttaa vuodeksi Thaimaahan, tai vaikkapa hyvällä omalla tunnolla käyttää omat tulomme ja ansiomme itseemme sen sijaan, että ostaisimme niillä rahoilla vaippoja? En halua millään tavalla väheksyä niitä ihmisiä, jotka perustavat perheen, menevät naimisiin tai ottavat asuntolainan - sehän on upeaa, jos ne asiat tehdään siksi, että ne tekevät onnelliseksi, ja elämästä elämisen arvoista. Puolestani väheksyn niitä ihmisiä, jotka väkisin yrittävät valaa toisetkin siihen samaan muottiin - muidenkin pitäisi, tämä on ainoa oikea tie kulkea, ainoa oikea tapa elää, olet itsekäs hulttio jos et tee kuten me.
Well life will pass me by if I don't open up my eyes
Kaiken tämän paasauksen pointti: ravistele itsesi hereille. Tee asioita, joita haluat tehdä. Elä elämäsi omalla tavallasi, itsesi näköisesti. Älä anna elämän lipua ohi, älä anna itsesi herätä 80-vuotiaana siihen, mitä olisi pitänyt tehdä. Älä katkeroidu vaan elä niin, että voit kuolinvuoteellasikin allekirjoittaa kaikki tekemäsi valinnat ja naurahtaakin itsellesi. Keskity muuttamaan itsessäsi ja elämässäsi ne asiat, jotka on mahdollista muuttaa, äläkä tuhlaa energiaa siihen, mitä muut ajattelevat. Elä itsellesi, älä muille.
I can't tell where the journey will end
But I know where to start
Yy
Ihana Riikka!! Tämä oli aivan loistava! :)
VastaaPoistaIhana Kaisa, kiitos!! :) <3 -Yy
VastaaPoistaIhanaa Riikka (hah melkein sama kommentti tuli heti ekana mieleen ko Kaisalaki näköjään!)!! Nämä on just näitä asiota. Just näitä! Joita on hyvä miettiä varsinki nyt ko on elämä vielä aika auki. Ja vaikka ei oliskaan!
VastaaPoistaMie olen käyny läpi näitä samoja asioita, en kaikkia kerrala vaan yhen aina silloin ko sen aika on ollu. Jossain vaiheessa olen epäilly hyvinki rankasti, että en ehkä ikinä halua lapsia. Nyt voi olla että mieli on muuttunu ainaki jonku verran (voi olla jonku superihanan siskontytön ansiota), mutta ei nämä ole mulle ollu koskaan itsestäänselvyyksiä. Niinku tuo asunnon ostoki. Mie asun enemmän ko mielellään vuokralla, ja joitakihan se kauhistuttaa! Siis laitan rahani kankkulan kaivoon eli toisen ihmisen tilile. Mutta mie en ossaa asiaa ihan näin mustavalkosesti ajatella. Olen köyhästä perheestä, joten tiän mitä on rahan arvo. Nyt tulen aivan hyvin toimeen ja se riittää. Enemmänki ko riittää. Asuntolainanki (varsinki jos kyse alkaa oleen yli 150 000 eurosta niinku se malkeinpä aina on) tuottaa niin paljon huolta ja painetta, että onko se sen arvosta? Okei, voit "menettää" elämästi aikana sen verta rahaa vuokranantajan tilile, mutta onko se sen arvosta? Voi ollakki. Koska se raha ei ole mulla elämässä ainakaan nyt mikään tärkein asia. Mulle on tarpeeksi se kun tulee toimeen, ja vois elää sitä normaalia elämää menettämättä yöunia rahahuolien takia.
Oho tulipa vaan tekstiä. Mutta minkäs teet jos on asiaa :D Mutta siis pointtina on se, että ELÄKÄÄ ELÄMÄÄNNE ja jos virheitä tullee niin omiapa ovat virheet ja ei tarvi alkaa niistä muita syyttään ko on ite tehny päätökset!
Heh kiitos tästä Tiina! Ja siis oikeasti nimenomaan, ois kauheaa herätä vanhana ja tajuta, että onki tehny elämässä täysin itelle vääriä asioita - ihan ko ois eläny jonku muun elämää, tehny kaikki muut onnelliseksi paitsi ittensä. Ja olen oikeasti niin samaa mieltä tuosta asuntolainasta, puolensa ja puolensa. Joo, on typerää kartuttaa toisen kukkaroa omasta asumisesta. Mutta hei, jos minun jääkaappi hajoaa, eipähän tarvi ottaa ko yks puhelinsoitto ja asia on omalta osalta hoidossa. Ja niinhän se on, että mitään täältä ei saa mukaan, joten omalta kohalta näen sen sata kertaa paremmaksi ratkasuksi ainaki vielä tässä vaiheessa etten ole sidottuna taloon tai asuntoon, materiaan, vaan voin irtisanoa vuokrasopparin ja kuukauen päästä asua muualla. Ja meki molemmat ollaan lapsuuesta asti opittu siihen, mitä raha-asioista ressaaminen tarkottaa, ja nyt opiskeluaikanaki se on tullu ihan liian tutuksi. Miksei siis nauttia elämästä sitte ko siihen kerranki on mahollisuus. :) Ja taas kerran, asuntolainan ottaminen voi olla loistoratkasu jolleki, en halua väheksyä sitä. Mutta jokanen taaplaa tyylillään ja nimenomaan - otetaan niistä asioista ja valinnoista ite vastuu, eikä tuputeta kellekään väkisin samaa. :) -Yy
VastaaPoista