Yötä vasten.

Jepulisjep, no sain sitte päivitettyä heti seuraavalla viikola. Että antheeksi niile, joila ei ennää sormissa saati varphaissa veri kierrä tästä parin päivän viihveestä. :) Ja koska nyt on kerinny kuutki jo vaihtua, ja ajatukset on jo ihan muuala, niin reissuiluista saapi tulla hyvin lyhyt ja ytimekäs parin kuvan plätkäys. Lomailut meni ihan hyvin, tai ainaki niin hyvin ko kahen ylivilkhaan höntän kanssa voi mennä. :D

Ja jotta mie jollaki saisin erotettua tämän reissuilupätkän seuraavasta asiasta, 

ettei tarvi tehä kahta päivitystä, niin tässä epätoivonen aasinsilta..... 

Hymyssä suin luin tuota Yykän edellistä päivitystä. :) En siksi, että ittehän olen naimisissa oleva asuntovelallinen äiti, (hahaa, tai ehkä vähän senki takia...) vaan siksi, että nuo asiat on ollu itteläki aika ajankohtasia viime aikoina. Ja oikeastaan ainahan ne on, ko kaikila on tiettyjä odotuksia siitä miten toiset toimii, ja ehkä sitä itteläki on ollu sitte tietyt paihneet mennä siinä muotissa... Ja sitte ko sen kaavan mukhaan on menty, niin sitte piettää asiat sillä mallin, ettei vain jouvu tuottamhaan kellekhään pettymystä, jos asiat ei menekhään ihan suunnitellusti. 

Mie en sitä kadu, mitä päätöksiä olen elämässäni tehny. Toki välilä on päiviä, ko miettii, että ois ihan mukava itteläki mennäviilettää ja matkustella niinkö muutki, muttei pääse, ko ei kehtaa lykätä lapsia taas jolleki muule pään vaivaksi. Tai miettii, että nuila on oikeasti pakko olla adhd, ko ei ne oikeasti voi jaksaa painattaa menehmään koko ajan... :D Ko on nuo höppänät kuitenki niin rakhaat, ja vaikka niin kliseiseltä kuulostaaki, niin parhaimmat asiat mitä olen elämässäni saanu aikaseksi. :) miten se mennee... "Etten vain eläisi elämääni, vaan myös loisin sitä".. 

Ja jos se on ärsyttävvää, että niitä ensimmäisiä vauvauutisia ootethaan, niin kyllä se ärsyttää vielä siinäki vaiheessa, ko on kaks poikaa, ja mainothaan, että "totta te sen tytönki tehettä..." No totta vie, heti ko joku antaa todisteet siittä, että se kolmas on sitte ehottomasti tyttö. :) 

Mulla ei ehkä ole kauheaa tarvetta sitä kolmatta tehä, mutta tuola lausseela siitä aiheesta ei tarvi keskustella enempää. :)

 Loppujen lopuksihan on ihan sama miten sen oman elämänsä ellää, ko ei ne toiset ehkä oikeasti olekhaan niin kiinnostunheita siitä mitä muut tekkee. Ainakhaan ko sen hetken. Tai mie-itte-henkilökohtasesti, en menetä yöuniani sen takia, mitä naapurin rouva on päättäny tehä, niin mie oletan (ja toivon ihan sen mielenrauhan takia) ettei muutkaan niin tehe. Siis menetä niitä yöunia, kyllähän siittä pittää päiväkahvila porista... :) Erinäisten mutkien ja matkojen kautta, olen ittekki tajunnu sen viimein, etten mie voi ihan kaikkia miellyttää, vaikka kuinka haluaisin. Eikä minua jaksa ennää kiinnostaa, jos kaikki ei minun tekemisiä ymmärtäis tai hyväksyis, ko sillä ei oikeasti ole mithään merkitystä. Vain sillä on, mitä sie itte siittä aattelet. Ja tällä hetkelä voin sanoa, että olen ihan oikeasti tyytyväinen omhaan elähmääni, ja miten asiat just nyt on. Mulla on läheläni ne tärkeimmät ihmiset, joitten mie haluan siinä olevan, ja se riittää. ♥ Ainaki nyt. 

Ja hyvin suurela todennäkösyyelä, ko olen kirjottanu tämän keskelä yötä, niin aamula ko luen tämän läpi, niin tuossa ei ehkä ole mithään järkeä, mutta sitte ei ole. :D
Eipä mulla muuta, heipa.

Koo

Ps. Jos te että mene Riikka naimissiin, niin mie käytän sinun polttari-ideat sitte sinun kolmikymppisillä... ;)