”Sitä jaksaa paremmin kun on mitä odottaa”

Olen huono tekemään minkäänlaisia uudenvuoden lupauksia. Tänäkään vuonna en keksinyt mitään luvattavaa, muuta kuin tietysti ne perinteiset – liikun enemmän, syön paremmin, herkuttelen vähemmän, panostan opiskeluun entistä enemmän, olen ahkerampi ja reippaampi. Sama virsi siis joka vuosi, kuten epäilemättä monella muullakin. ;) Viikonlopun aikana aloin kuitenkin miettiä kaikkea, mitä alkanut vuosi toivottavasti pitää sisällään, mitä odotan siltä. Niitä kaikkia kivoja juttuja, mitä haluan ajatella ja odottaa silloin, kun koulutehtävillä haluaisi heittää vesilintua (esim vaikka nyt heti) ja salin sijaan haluaisi kävellä suoraan karkkikauppaan. :)

Synttärit

• Vietän vähän pelottavia, JO 24-vuotissynttäreitäni tammikuun lopussa, ja tarkoituksena on mennä ainakin käymään Villen kanssa Helsingissä synttäriviikolla. :) Pohjoisessa tuskin ehdin sen suuremmin niitä juhlistaa, Koon kanssa suunniteltiin sauna-iltaa, ja ehkäpä keksin sitten vielä täälä Lappeenrannassa jotain. Olen aina juhlinut synttäreitä edes jotenkin, vaikka sitten ostamalla itselleni kimpun tulppaaneita, syömällä hyvää ruokaa ja katselemalla lempparisarjoja tai höpöttelemällä kavereiden kanssa. Päivä, jolloin saa olla niin kuin hyvältä tuntuu. :) Onneksi se on jo kohta, olen synttärifriikki!
  
  

Harjoittelu

• Meillä alkaa opintoihin kuuluva käytännönjakso helmikuun alussa, ja kestää aina huhtikuun lopulle asti. Sain mielettömän hyvän harjoittelupaikan, ja olen siitä todella innoissani! :) Olen hetken taas jo ehtinyt miettiä tätä alavalintaani, mutta nämä harjoittelut tekevät aina hyvää, muistuttavat miksi oikeastaan halusin juuri tätä. :)

Uusi koti

• Kuten jo syksyllä kertoilinkin, joudumme muuttamaan keväällä. Aika on kullannut muistot tavaroiden roudaamisesta, ja nyt oikeastaan odotan muuttoa jo aika innolla! :) Kunpa vain löydettäisiin kiva uusi koti, pää jo pursuilee kaikenlaisia deco-ideoita!

Kesä

• Pitkästä, pitkästä aikaa, oikeastaan ensimmäistä kertaa lähes kymmeneen vuoteen aion olla kesällä ilman töitä, pelkästään opiskella. Kovaa työtä on toki sekin, olen suunnitellut suorittavani monta suurempaa kurssikokonaisuutta. Mutta se ei sido minua samalla tavalla kun työt, joten voinkin viettää aikaa sekä pohjoisessa että etelässä, ja ottaa tenttikirjat vaikka rannalle mukaan! ;) You wish, muistuttakaahan vain minua sitten tästä lausahduksesta...
  
  

Matka

• Ollaan Katin kanssa suunniteltu alustavasti pientä reissua syksylle! Mikään ei ole vielä todellakaan varmaa, joten ei siitä sen enempää, mutta let me just say this: CAN'T WAIT!! :)
  
  

Valmistuminen

• Ensi jouluna yliopistotieni pitäisi tosiaan sitten päättyä, ainakin tältä erää, ja jos siis jaksan ahkeroida suunnitellusti. Aika jännää. :)
  
  

”All the small things that make you smile when you wake up”

• Toivon osaavani nauttia entistä paremmin niistä pienenpienistä jutuista, jotka lopulta ovat niitä tärkeimpiä. :) Kahvihetki tai pitkä puhelu ystävän kanssa, aamuauringon tirkistys verhojen raosta, kevään ensimmäinen päivä, vastaleikatun nurmen tuoksu, kulhollinen lemppareita irtokarkkeja, päivä jolloin saa ensimmäistä kertaa pukea shortsit ja kävellä varpaillaan hiekassa, sohvan pohjalle pujahtaminen hyvän kirjan ja villasukkien kanssa, juhliminen, nauraminen, laulaminen ja tanssiminen ystävien kanssa aamuun asti. Lisäksi toivoisin viimeinkin oppivani olemaan stressaamatta joka ikisestä asiasta, näinköhän onnistuisin...

Niin tai näin, 2013 tulee varmasti pitämään sisällään yhtä sun toista kivaa! Yksi kiva juttu tapahtuu ainakin jo heti tänään, kun saadaan äiti ja isä pohjoisesta meille kyläilemään muutamaksi yöksi, ollaankin suunniteltu jo kaikenlaista niiden pään menoksi. ;) Iloista viikon alkua siis muillekin! Ja ainiin, muistakaahan tekin tämä yksi pieni juttu

”Human beings are ambitious. We spent so much time wanting, pursuing, wishing. For the most part, that's okay. Ambition is good, chasing things with integrity is good. Dreaming. As long as the chase doesn't diminish what we already have. The goodness we take for granted, the people we take for granted. The lives we take for granted. My life is good. It's magical.”

HJS – One Tree Hill (s9/e13)

♥

Yy

kaikki kuvat weheartit

Nyt lähtee!

Mulle on iskenyt mieletön treenivimma, jes, kyllä sitä jo odoteltiinkin! Olen yrittänyt miettiä keväälle sopivaa treenitavoitetta, mutta en ole toistaiseksi keksinyt oikein sopivaa. Kesälle voisin taas miettiä jotain Likkojen Lenkkiä vastaavaa, naisten kymppiä tai muuta, mutta nyt keväällä haluaisin panostaa hyötyliikunnan ja normilenkkeilyn lisäksi ennen muuta saleiluun. Huomasin treenailutottumusteni hieman muuttuvan syksyn aikana - ennen en pitänyt treeniä minään, jos en viihtynyt salilla vähintään kahta tuntia. Tein tuolloin pitkät aerobiset lämmittelyt ja verryttelyt, juoksin paljon matolla ja sotkin kuntopyörää. Täällä into niihin jostakin syystä laski, ja huomasinkin pian keskittyväni enemmän anaerobiseen, nostavani vastuksia ja tehoa, ja samalla salireissujen kestot lyhenivät kahdesta tunnista reiluun tuntiin. Ehkä sopiva tavoite olisikin nyt kevään aikana herätellä taas juoksumotivaatiota salilla ja vaikkapa crossailla ahkerammin muun huhkimisen ohella! :)

Päätettiin myös Kuopiosta kotiuduttuamme yrittää syödä loppukuun ajan hieman kevyemmin. Yritetään vältellä turhaa sokeria ja herkutteluja muutenkin, mikä on tuntunut jo tähän mennessä yllättävänkin hankalalta.. Ollaan hirveitä kermaperseitä! Harvoin vedetään ihan navat täyteen herkkuja, mutta napostellaan ihan liian usein. Tällainen totaalilakko ei sovi itselleni kuitenkaan ollenkaan, olen huomannut sen aina ennenkin, lakkoilun aikana ajatukset pyörivät vain nimenomaan siinä mitä en saa syödä! Mutta ehkäpä tämän vajaan kuukauden jälkeen herkutteluun tulisi edes jonkinlaista tolkkua. ;)

Olen jostakin syystä ollut aina tosi skeptinen kaikenlaisten ravintolisä- yms valmisteiden suhteen. Päätin kaverin suosittelemana ja muitakin hyviä käyttökokemuksia lukeneena kuitenkin rohkaista mieleni ja tilata kokeiluun Mivitotal Sportia! Olen popsinut D-vitamiinia säännöllisesti jo pitkään, mutten ole huomannut juurikaan mitään muutosta, olen mielestäni sairastellut tavalliseen tahtiin pari-kolme suurempaa flunssaa vuodessa ja pieniä nuhia silloin tällöin. Myöskään syksyllä ja keväällä salakavalasti iskevää väsymystä se ei ole pitänyt loitolla, toivottavasti tämä siis toimisi itselläni paremmin! Lisää tietoa tuotteesta muun muassa täältä. :)

Tänään podettiin molemmat hieman kipeitä ruotoja eilisten treenien jäljeltä, joten päätettiin salitreenailujen sijaan keittää termariin Muumi-teetä ja kävellä jäätä pitkin määränpäähän X. Kiva reissu tehtiin, vaikka aika jäätävä tuuli meidät lopulta yllättikin! Bongattiin kuitenkin aurinkokin. :)

Nyt latailen uusia treenibiisejä huomista varten soittimen täyteen, ja sitten painun suihkuun! Mennään illalla tarkastamaan Wolkoffin uusi viinikellari, jee. :) Ja ainiin, mieki ko muutki - sorruin tänään lataamaan Instagramin. ;) Seurailkaahan nikillä @riylisau, olen jo ihan koukussa! Palaillaan pian, rempseää perjantai-iltaa!

Yy

Vähä angstiaki, jooko?

Saatto olla vähän angstiolo.

No, kivoja kuveja kuitenki. :)

we♥it

Koo

Kuopiossa oli kivvaa!

Kuopiosta kotiuduttu, ja olihan huippu miniloma! Kierreltiin kaupoilla, turistikuvailtiin, herkuteltiin mielettömillä ruuilla, otettiin lasilliset (tai kahet, ehkä jopa kolmet) mielettömän hyvää viiniä, tsekattiin viimein Hobitti 3D:nä ja koko paketin kruunasi tämän aamun startattaaminen hotla-aamiaisella! Vois mennä hullumminkin ;)

Tilattiin puolivahingossa pienen pieni jälkkäri Haraldissa: keksejä ja juustoja, suklaa-pähkinäkakkua, erilaisia hilloja, saksanpähkinöitä, lettuja ja tyrni-, puolukka- ja tervajätskiä! Ehkä tähän ei edes tarvi lisätä, että oliko edes vähän hyvää ;)

Äsken tultiin pieneltä lomaherkuttelujen kalorinpoltto -lenkiltä, nyt saunaa ja leffaa! Huomenna ohjelmassa salia ja yäk - koulujuttuja oikein raskaalla kädellä, samoin perjantaina. Onneksi perjantai-illalle on jo tiedossa pientä kivailuakin, stay tuned. ;) Iloista pikkulauantai-iltaa!

Yy

Time out.

Tänäiltana oli pakko jo päästä ulos tästä sairastuvasta, ja uhmasinki uhkarohkeasti tuota ihanaa lumimyräkkää ulkona pikku kävelyretkelä.

Ei se kelikään loppujen lopuksi ihan paha ollu, menomatkala. Tulomatkala lumi pöllysi ihanasti naamaan ja menomatkala pietty hyvä ryhti muuttu aika nopeaa varpaitten tuijotteluksi. 

Onneksi ei täälä kylälä ihan ruuhkaksi asti ole muita jalankulkijoita, joten aika rauhassa sai törmäillä lumipenkkaan. :)

Miksi sitä aina unohtaa tämmöset pikku tavat, millä sitä ommaa aikaa saapi? 

Nytkään en poissa ollu reilua puolta tuntia kauempaa, mutta jakso taas iltapuuhat poikien kans ihan eri meiningillä. Muistuttakaa minua taas huomena, 

että painu ulos vähäksi aikaa yksin, ja heitä kärtyämästä!

Koo

Dear friend.

Voi että, kylläpä oli piristävä viikonloppu vähän ei-niin-piristävän viikon jälkeen! :) Satiin Henna-talvilomalainen lauantaina Oulusta asti meille kylään, ja pari päivää sujahtikin oikein lepposissa merkeissä: lenkkeiltiin, saunottiin, herkuteltiin, leffailtiin, herkuteltiin vielä vähän lisää ja ennen kaikkea juhlittiin Hennan synttäreitä!

BUSTED! 

Tänään käytiin vielä synttärikahveilla Majurskassa, ja sitten saateltiin Henna haikein mielin junaan. Iltapäivällä ryntäsin pitkästä aikaa salille ja vielä Miian kanssa lenkille, teki hurjan hyvää urheilla pitkästäpitkästä aikaa. :) Huomenna lähdetäänkin sitten Kuopioon, Ville järkkäsi meille pienen arjen pakomatkan sinne, tarkoituksena ihan vain rentoutua kaupunkeilun, leffailun ja ravintolaherkkujen merkeissä! Ja okei, kieltämättä odotan myös sitä hotelli-aamiaista. ;) Jee! Iloista viikkoa kaikille ja ps, ei tämä elämä oikeastaan hassumpaa olekaan. ;)

Yy

Vähemmän veikeä viikonloppu.

Ettäpä arvannu, että olisin täälä näin pikapikaa uusiksi päivittelemässä ;)

Phah.

Raskas viikonloppu kaikin puolin takana. Molemmat pojat kipeinä.. Juuso tuli perjantaina kipeäksi, alko oksentaan, kamala yskä ja kuume siihen vielä pääle. :/ Sitä on hoivailtu sitte koko viklp, ja eilen nousi Artullekki kuume. Ja tottakai se sama yskä sitten siihen lisäksi. 

Plus molemmilla maha ihan kurala, niin jeejeee....

Voi siis arvata, että yöt on menny aikas vähilä unila, ja tämä mamma alkaa kyllä olla jo niin sen näkönenki. 

No, oli tälle viikonlopule joitaki kivoja piristyksiäkin. :) Joonas toi töistä tullessa ruusuja, ja on ollu koko viikonlopun muutenkin ihan yltiöromanttisena mukamas ;) saima myös varattua 18.-20.1. viikonlopule Oulun Edenistä hotellihuoneen, ensimmäisen hääpäivän kunniaksi! 7 vuotta yhessä ja vuosi naimisissa. Oivoi. Täytyy vain toivoa, että häissä lapsenpiian pestin saanutki muistaa velvollisuutensa ;)

Huomanette, että ees minun muokkaukset ei saa nuita silmiä näyttään mitenkään pirteiltä ja levänneiltä.. :D

Perjantaina sain myös minun TOISEN jumpsuitin. Jonka ei pitäny koskaan tosin tulla, ja ooteltiin rahoja takasin peruutetusta tilauksesta. Nyt se sitten oli kuitenki ilmestyny postiin, ja tottahan toki olin kerenny jo tilata uuden toisesta paikkaa. Joonas ei sitte jaksanu enää alkaa tappeleen kyseisen firman kans, että nyt sitten on mulla tosiaan kaks haalaria. Noh, enpä pahaksi pistä. :) Tämä leopardikuvioinen tuli siis nyt myöhemmin ja tuo ylimmässä kuvassa oleva fuksian värinen, on tullu jo aiemmin.

Toivotaanpa vähän parempivointista vuen jatkoa. :)

Koo

Ps. Tilasin Sons of Anarchyn 4. kauen, ja kovasti toivon, että se kolahtais perjantaina postilaatikkoon... :)

Siitä on tullu ihan ehoton lemppari kyllä!

Kuinka paljon?

Ei oikein lähtenyt eilen se luvattu postaus. Ei oikein lähtenyt eilen mikään. Viime viikko on ollut melkoista tunteiden vuoristorataa ja laidasta laitaan poukkoilua, ja kaikki jostakin syystä räjähti käsiin eilen. Hieman tavallisuudesta poiketen ajattelin avata tuntemuksia vähän tännekin, oli se sitten hyvä tai huono asia, koen, että tarvitsen sitä, joten koettakaa kestää.

"Kuinka paljon täytyy ihmisen jaksaa
vasten tummaa tulvavettä ponnistaa?
Vaikka kaikkensa voi onnesta maksaa
sitä kuitenkaan
omistaa ei saa"

En oikeastaan edes tiedä mistä aloittaa. En oikeastaan todellakaan tiedä miksi viime viikko on ollut niin vaikea, raskas, kuluttava. Vaikka oli kiva joulun ja loman jälkeen palata kotiin, täällä minut ottikin vastaan jonkinlainen tyhjyys. Arki, josta en saanutkaan kiinni. Tekemättömät työt, punakynää täynnä oleva kalenteri, paukkuvat palautuspäivät. Aloin epäillä kuulumistani tänne, kyseenalaistaa jo aikaa sitten tehtyä päätöstä muuttaa 800 kilometrin päähän lähes kaikista rakkaista, niin kauan elämääni ympäröineistä ja sen muodostaneista ihmisistä. Yhtäkkiä tuntui epäreilulta, että minun oli pitänyt jättää se kaikki. Oliko tämä kuitenkaan sitä, mitä halusin? Mitä ylipäätään halusin?

"Hän nojaa linja-auton huurtuneeseen ikkunaan,
taas lienee pitkä työläs päivistä yksi takanaan
Unelmiaan seuras, otti niistä vastuun,
täyttää tehtävänsä rientäessä vuosien"

Olen ehkä vähän liikaa kaikki tai ei mitään -tyyppi. Arvostan kultaista keskitietä ja usein pyrinkin siihen, mutta silti liian usein huomaan hakevani ääripäitä, etsiväni onnea äärimmäisyyksistä. Useimmiten se on kyllä kannattanutkin. Liian monen suusta kuulin kaksi ja puoli vuotta sitten, ettei meidän suhteellamme Villen kanssa ollut tulevaisuutta - pääosin välimatkan takia. Otin silti riskin, en halunnut kävellä ohi, hyppäsin, ja putosin jaloilleni onnellisempana kuin koskaan. Monesta suusta kuulin myös melkein neljä vuotta sitten, ettei minun kannattaisi hakea opiskelemaan haluamaani alaa. Liian raskasta, hae jotain helpompaa, olet liian herkkä. En halunnut mennä sieltä, missä aita on matalin, vaan uhmallakin hain, pääsin ja vaikka itse koulutusjärjestelmästä voikin olla montaa mieltä (se vaatisi kokonaan oman postauksensa), olen oppinut kohta neljän vuoden aikana paljon, niin itse alasta kuin elämästäkin, ja saanut todella hienoja kokemuksia opintojeni ansiosta. Ystäviäkin.

"Arvaamatta tuuli kääntyy vastaan,
varoita ei myrsky matkoistaan
arvaamatta maailman tuulet lastaan riepottaa
Toisiamme hetken saamme kantaa
pitkin maailman pintaa karheaa
hetken verran kohti taivaanrantaa kurkottaa"

 

Joulun jälkeen etelään palattuani, ja jonkinlaisen koti-ikävän kourissa kuitenkin tajusin olevani jotenkin siinä vaiheessa, että tähän asti tärkein elämälle asetettu päämäärä häämöttää jo melkein käsien ulottuvilla. Yritän valmistua ensi jouluna, ja vuosi menee silmänräpäyksessä, ehkä nopeampaakin. Mitä siis sen jälkeen? Täytyisi tehdä uusia suunnitelmia, luoda uusia kiintopisteitä, haaveilla uusista saavutuksista. Kaikki on auki ja mahdollista, ja vaikka toisaalta koen sen uskomattoman vapauttavaksi, enemmän se kuitenkin ahdistaa. Pitäisi päättää mihin haluan jäädä, mihin lähteä. Mitä haluan tehdä. Onneksi edes tiedän sen, kenen kanssa.

"On jo ilta myöhä,  ja me tässä istutaan
Me toisillemme omat, me toisillemme vieraat
Jos kysyt miten tähän tultiin, luulen tietäväni sen
Jos kysyt miten jatketaan, niin minä vaikenen"

Onneksi elämä on jo opettanut sen verran, että kaikki järjestyy aina. Eikä saa haukata liian suurta palaa kerralla, muuten kaikki käy liian mahdottomaksi, paisuu liian suureksi pitää käsissään. Mulla on maailman parhaat ystävät, maailman paras perhe ja maailman paras mies, jonka kanssa haluan elää yhdessä pitkän, oman näköisemme elämän, nähdä meidän ikääntyvän, kypsyvän, harmaantuvankin. En muista arvostaa elämääni ja kaikkia niitä upeita ihmisiä siinä läheskään niin paljon kuin pitäisi, tai olla kiitollinen niistä asioista, jotka ovat matkan varrella muovanneet minusta minut. En aina muista, että teen itse oman elämäni, omat valintani, omat virheeni - joskus toivoisin valmiita tienviittoja, opasteita, etten kääntyisi väärästä risteyksestä tai ajaisi ohi näkemättä mikä on tärkeää. Olen aivan liian malttamaton, haluaisin tietää koko loppuelämäni käsikirjoituksen heti, tässä ja nyt, ellen vielä nopeammin. Sanoinhan, kaikki tai ei mitään.

"Nuorena näin minä unia kauniitakin
Nuorena vielä kun uneksia uskalsin
Kuin haurasta särkyvää aarretta niin pidän sua
Ja mä elämän syrjässä roikkuva voin pelastua
Pian päivä valkenee seinän viertä vuoteeseen
Mä oon vain sun vielä monta kasteista aamua,
monta tuulista iltaa"

Tänään kaikki on tuntunut jo eilistä helpommalta. Muistin, että kaikki avaimet ovat omissa käsissäni, täytyy vain miettiä mitä ovia niillä avaan ja mitä suljen, mitkä jätän ehkä raolleen siltä varalta, että haluan kurkistaa niistä vielä joskus sisään. Täytyi siis vain ottaa pohjalta vauhtia, räpiköidä hetki tajutakseen, että kaikki on hyvin. Kun hengähdin hetken, pysähdyin ja kuuntelin, olen taas ehdottoman varma siitä, että olen oikealla tiellä. Osaan taas seisoa valintojeni takana ja olla niistä onnellinen.

"Ja vain sä tiedät kuinka vähän siihen vaaditaan et palasiks meen
Mut siitä huolimatta
tämänkin päivän palasista loppuun teen

Siksi juuri tässä näin
vaikka sisälläni huokaa
lienee kaikki oikein päin
kun sua vasten olla saan"

Yy

Lyrics: Juha Tapio

se 2012.

Voisin melkein ottaa tuon Yyn blogilomamaininnan pienenä vettuiluna. :D ;) mutta nyt kuitenki olen täälä! Ja meinaan kirjottaa saman haasteen or what ever tuo juttu on, minkä Yyki teki. :P Viime vuoteen kyllä mahtu kaikkea. Niin hyvää, että pahaa.. Onneksi aina voi toivoa parempaa uutta vuotta :) Vaikkaki kyllä viime vuosi alko oikein hyvin, sitä ei voi moittia!
 Eikä kai se näin jälkikäteen tarkasteltuna niin paska ollukaan.

01. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana? Ihmeellistä kyllä, jopa mie antisosiaalinen ihminen olen saanu pari uutta ystävää. :)

02. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt? Hmm.. No ainaki ollu polttareissa, ja menny naimisiin :)

03. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana? No miten sen nyt ottaa, eiköhän se lasketa seurusteluksi :D

04. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta? Kyllä ne omat häät mennee tietenki aika TOP10:iin, kesälomareissu asuntoautola perheen ja veljen kans oli myös kiva, sekä Mikon 3kymppiset. Kyllä ne oli aika parhaimmistoa :)

05. Oletko muuttunut paljon viimeisen vuoden aikana? Kyllä olen tainnu. En paljon, mutta kyllä koen järkeistyneeni tiettyjen asioitten suhteen aika paljon. Ja oppinu (LUE: takonu päähäni) sen, että asioita ei voi muuttaa kukaan muu, ko sie itte, jos jotaki oikeasti haluaa...  

06. Oletko lihonut? HAHAA, EN!

07. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana? En kyllä, olen ihan nynny.

08. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana? En kyllä ole sitäkään..

09. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana? Olenpa kyllä, tatuoinnin käteen... :)

10. Kuka oli paras uusi tuttavuus? Hmm. Luultavasti Anna :)

11. Piditkö uudenvuodenlupauksesi? Jaa-a. Enpä ossaa vastata tähän, ko en ees muista, mitä tuli luvattua.. :D joten luultavasti en.

12. Synnyttikö kukaan läheisesi? Ei kukaan ihan perhepiirissä. :)

13. Kuoliko kukaan läheisesi? Kamalaa jos olen jo unohtanu jonku kuoleman, mutta ei.

14. Missä maissa kävit? Ruotsissa. Eikä sitä kyllä ees lasketa.

15. Mitä haluaisit vuodelta 2013 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2012? Häämatka ois kiva. :) mutta ylipäänsä haluan tehä enemmän semmosia asioita, mitä en ole ennen tehny.

16. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2012? 21.1.2012, eli hääpäivä.

17. Mikä oli vuoden 2012 suurin onnistuminen? En jaksa vastata kaikkiin häähommia, joten vastaan -15kg! ja se, että opettelin oikeasti tekeen tuolla keittiössä jotaki. Ja virkkaushommat! 

18. …ja suurin epäonnistuminen? siis miehän en epäonnistu missään... 

19. Kärsitkö vammoista? En kai suuremmista, iskiashan se koko ajan, mutta se nyt on jatkunu jo kauan.

20. Mikä oli paras asia, jonka ostit? Siis oikeasti, ei paras idea vastailla näihin näin keskellä yötä, kun ei muista koko vuodesta mitään..... En voi vastata tähän ees crossaria, ko se on ollu ihan surkealla käytölä. :D Puhelin ehkä?

21. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta? Kaikki on ollu pahanilkisiä. Juho ehkä ryhdistäyty, ja kävi meilä useammin kylässä, ko ennen ;) ja Villeki on ollu oikein mallikas kummisetä, ja ystävä :)

22. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta? No jos jonkun, niin itteni.

23. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi? Eiköhän se ruokaan ja vaippoihin menny. Ja nyt ko näitä kuvia kattoo, niin joka välissä ollu jotaki kissanristiäisiä ;)

24. Mistä innostuit eniten? Karppauksesta. Oikeasti. :) Ja ne Mikon synttärijärjestelytki oli kyllä kivoja!

25. Vuoden 2012 ihmiset: Eini, Joonas, Ville :)

26. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi? No viime vuona oli polttarit ja häät eessä, niin ehkä siihen verrattuna surullisempi. Mutta en surullinen :)

27. Lihavampi vai laihempi? Laihempi!!

28. Rikkaampi vai köyhempi? No aika sama varmaanki.

29. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän? En kyllä tiä. Ehkä oisin voinu käyä useammin iskän tykönä. Ja toki tuota crossaria oisin voinu vähän useammin käyttää.... Mutta semmosista "oikeista" asioista en osaa sanoa.

30. …entä vähemmän? Luultavasti oisin voinu vähän vähemmän kitistä Joonakselle tai ylipäänsä olla kitisemättä kaikesta tyhjästä..

31. Miten vietit joulun? Meillä kotona, iskä ja pikkuveli ja -sisko oli myös meilä. Ihan perussettiä. :)

32. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi? En muuttais yhtään mitään. Kaikki mikä tapahtuu, niin sille on syynsä. 

33. Rakastuitko vuonna 2012? Rakastin.

34. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli? Jo ainaki, montaki! ;)

35. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit? Sons of Anarchy ja One tree hill. ♥

36. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan? En. 

37. Mikä oli paras lukemasi kirja? En osaa päättää, oliko se Avotakka vai Aku ankka... :D eli voi päätellä, etten lue kirjoja.

38. …entä musiikillinen löytö? Dead by April ja Stamina. Öriöri.

39. Mitä halusit ja sait? Hmm.. :D en ossaa sanoa. Ainaki pääsin viimein sinne Levile uueksi vueksi :D :D

40. Mitä halusit, muttet saanut? Häämatka jäi sitte käymättä... :/

41. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi? A lot like Love. Ehottomasti.

42. Mitä teit syntymäpäivänäsi? Joonas käytti minua Rovaniemellä syömässä :)

43. Ketä kaipasit? Riikkaa, vaikka se ei minua kaivannukkaan ;) 

44. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi? Eini. ♥

Kiitos ja uniaunia! ♥

-Koo