Time out.

Tänäiltana oli pakko jo päästä ulos tästä sairastuvasta, ja uhmasinki uhkarohkeasti tuota ihanaa lumimyräkkää ulkona pikku kävelyretkelä.

Ei se kelikään loppujen lopuksi ihan paha ollu, menomatkala. Tulomatkala lumi pöllysi ihanasti naamaan ja menomatkala pietty hyvä ryhti muuttu aika nopeaa varpaitten tuijotteluksi. 

Onneksi ei täälä kylälä ihan ruuhkaksi asti ole muita jalankulkijoita, joten aika rauhassa sai törmäillä lumipenkkaan. :)

Miksi sitä aina unohtaa tämmöset pikku tavat, millä sitä ommaa aikaa saapi? 

Nytkään en poissa ollu reilua puolta tuntia kauempaa, mutta jakso taas iltapuuhat poikien kans ihan eri meiningillä. Muistuttakaa minua taas huomena, 

että painu ulos vähäksi aikaa yksin, ja heitä kärtyämästä!

Koo